Sail on, silver girl

Zoom-keskustelua neljän sinkkunaisen kesken:

A: ”Vittu mä oon puutteessa.”
B: ”Niin mäki.”
A: ”Toisaalta järki sanoo, että puute ois nyt  niinku kansanterveydellisesti hyväks.”
B: ”Joo, ja ihan omanki terveyden kannalta.”
C: ”Mä taas oon niin halipulainen, etten enää kohta kestä.”
B: ”Halipulaa ehkä se on enemmän täälläkin.”
D: ”Mä taas oon pienen hetken halipulainen, sitten mulle iskee kauhu, että johonkin ihmiseen pitäis tutustua. Ja että se ois ihan iholla kiinni.”

C: ”Mua vähän epäilyttää nyt tämän kaiken avaaminen, vaikka se hyvä onkin.”
A: ”Niin muakin. Vaiks onkin ikävä kahvilassa istumista. Terassikahvit ja -jätskit, here we come!”
B: ”Mä taas oon innoissani. Syömään terdelle, bisselle, kahville. Vois vaiks mennä treffeille!”
D: ”Mä oon vähän niinku karanteenissa. Jos uskaltais mennä porukoille sitten.”
A: ”Mä oon kyllä miettinyt vähän samaa.”

C: ”Mua on alkanut ahdistaa asua yksin. Oon miettinyt pitkän tauon jälkeen kämppistä.”
A: ”Mulla on vähän sama. Kun kämppis muutti kundikamunsa kämppään koronailemaan, alun tyytyväisyys on vaihtunut kevyeen ahistukseen.”
B: ”Onneks mä asun yksin.”
D: ”Mä en kestä enää ihmisiä samalla tavalla kuin ennen.”

D: ”Mä oon porukoista huolissani koko ajan.”
A: ”Niin minäkin. Soitan kerran päivässä. Faija alkaa hermostua.”
D: ”Mun äiti aina rauhoittelee, että kyllä he pärjäävät.”
B: ”Mun äiti ja isä on jotenkin vähän lamaantuneita. Se huolettaa.”
C: ”Mun vanhemmat taas varmaan ryntää terdelle heti. Ne ei ota tätä kovin vakavasti.”
D: ”Me ollaan nyt tultu siihen tiettyyn ikään.”

A: ”Miten se syysheila?”
D: ”En tiedä. Pidän kaukana.”
C: ”Mut se on hyvä tyyppi.”
B: ”Muista nyt se vasta-MUT.”
C: ”Joo, mut tää on nyt eri tilanne.”
A: ”Sä oot jo tavallaan irti.”
D: ”Niin oon.”
B: ”Pysy irti.”
D: ”Niin mä toivon.”
A: ”Niin mekin. Vaiks tyypistä pidämmekin.”

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Vain kemiaa

Kahden ihmisen välinen kemia. Sitä joko on tai ei ole.
Tässä tapauksessa sitä muuten on.
Se ei ole todellakaan kadonnut mihinkään.
Se ehkä uinuu hieman, joten nuku, oi nuku, jotta ehdin valua kauemmaksi.

Se kaikki lähti silloinkin katseista.
Niin lähti nytkin.
Aluksi kaikki näytti viattomalta.
Niin silloinkin.

Seisoimme vastakkain kädet taskuissa.
Hymyilimme kuin aikuiset.
Vaelsimme rantoja pitkin,
nauroimme enemmän, katsoimme pidempään.

Se uinuu siellä,
odottaa tilaisuuttaan,
vaikka olenkin sen antanut hiljalleen tukahtua,
antanut ajan kulua, antanut verhon valua vetovoiman päälle.

Silti on pakko myöntää:
hyvin olet valheitani uskonut, oi mieleni mun.
Onneksi kyse on vain kemiasta, ei suurista tunteista.
Sanoitko vain kemiasta?

Pitkiä katseita ja kiihkeitä suudelmia,
verbaaliakrobatiaa ja huonoa huumoria,
kuumeisia öitä ja aamuja,
ystävyyttä ja vain kemiaa se oli.

Mitä sitten kun työkiireet helpottavat?
Mitä sitten kun ei voi enää piiloutua karanteenin taakse?
Mitä sitten kun ihon ikävä iskee?
Vain kemiaa se on. Niinpä niin.

 

Suhteet Sinkkuus Mieli