Kesän rauhoittavan vaikutuksen jälkeen päätin, että sama meno saa nyt jatkua. Ei mitään sotkuja ja kummallisuuksia, suuria tunnemyrskyjä tai piehtarointia jossakin muistoheteiköissä. Minulla on ihan tarpeeksi elämää ja tekemistä omissakin asioissani ja aika paljon järjesteltävää ihan perusarkeenkin.

Itsevarma polleus tosin kosahtaa kaikkein varmimmin. Ylpeä päätökseni keskittyä silittelemään kaverien kissoja ja koiria sekä pohdinnat fiikuksen hankinnasta joutuivat testiin heti tyttöjen illan jatkoilla, jonka tuloksena en selvinnyt kotiin yksin. Päättelin tosin, ettei toisesta osapuolesta olisi jatkosetteihin hänen hieman erilaisen elämäntilanteensa vuoksi, joten olisi turvassa. Olin mielessäni tyytyväinen hauskasta illasta ja pussailuseurasta. Kevyt palvonta ja ihailu olivat hyvä tapa siivota viimeisetkin kevätsotkun rippeet mielestä.

Oli hieman yllättävää, että mies halusi tavata uudestaan. Päätin mielessäni, että en kysele, en selittele, en  mieti liikaa. Päätin katsoa hetken kerrallaan.Katson edelleen.

Olen ehkä saanut uuden ystävän. Se tuntuu kivalta. Kun kuulin kevään tunnesotkujen toisen osapuolen löytäneen rinnalleen uuden ihmisen, se ei edes kirpaissut. Toivoin vilpittömästi hänen olevan onnellinen. Ja toivon edelleen.

Minä sen sijaan istun uuden ongelman parissa: vanha tuttava pyysi treffeille. Kieltäydyin kohteliaasti, mies otti asian hyvin, kaikki on kunnossa. Tilanne on kuitenkin hieman erikoinen. En ymmärrä ystävääni, jonka mielestä minun pitäisi olla imarreltu. Oman tulkintani mukaan tuttava on enemmänkin  juttuseuran tarpeessa. Minä vain satuin osumaan ns. reitille jollakin kummallisella hetkellä.

Lähden nyt työviikkooni hyvällä mielellä mutta hieman hämmentyneenä. Pienessä ajassa on tapahtunut paljon.

Istuin puistonpenkillä lukemassa, kun läheiselle nurtsille parkkeerasi pari kolmekymppistä naista eväineen. Skumppaa ja salaattia kului reipasta tahtia ja rempseitä juttuja oli hauska kuunnella sivukorvalla.

Yleinen äänen taso madaltui hieman, mutta kuulin kuitenkin vaivatta. Nyt puhuttiin treffien jatkoista ja seksistä. Oliko se kivaa, noloa, pelottavaa, turhaa, pakkopullaa vai perussettiä. Naiset kävivät läpi erilaisia Tinder- ja baarijatkoja sekä huokailivat humalaisten miesten kyvyttömyyttä tietyihin asioihin. Erityisesti naisia suututti – aivan oikeutetusti – ikävän usein tapahtuva riita ehkäisystä – siis kondomin käytöstä. Ilmeisesti kolmekymppisillä kavereilla ei oikein ole käsitystä perusasioista. Eikä tajua pitää huolta edes itsestään.
”Mä sanoin sille, että eiks sitä huolestuta dippailla dickiään toisen ihmisen kropan sisään ilman mitään suojausta. Se vaan sano, että puhtaaltahan sä näytät ja tuoksut. Ei oo todellista.”

Porukan jatkaessa laajempaan miehisten avujen ruodintaa uuden pullon parissa siunasin hiljaa mielessäni sitä, ettei viimeisten seurustelu- ja deittailukumppanien kanssa ole tarvinnut edes keskustella spärdärin käytöstä. Se on ollut aivan itsestään selvä asia. Yhtä itsestään selvä kuin se, että molemmilla kuuluu olla kivaa. Hihittelin itsekseni lehteni takana ja pohdin, miten suhtautua jatkomiehen tiedusteluun kahvittelusta (ja ilmeisestä uusinnasta).