Kuu vain lainaa valoaan
Täysikuu, minulla on sinuun jokseenkin jakomielitautinen suhde.
Olen katsonut, miten olet seitein kutonut veteen kauneimman mahdollisen sillan, olet valaissut huoneeni loisteellasi ja olet saanut minut kävelemään valossasi metsän pimeyteen.
En ole koskaan ollut auringon lapsi, mutta sinä vedät minua puoleesi.
Viet yöuneni, sekoitat ne ja saat minut tekemään tyhmyyksiä.
Valosi herättää minut öisin.
Täysikuu, miksi et anna minulle synkänkauniita mutta onnelisen lopun unia, joiden ansioista nukkuisin levollisesti aamuun asti?
Sinä annat minulle unet, joiden käänteissä näen omat epäonnistumiseni moninkertaisina.
Aamulla nousen silmät myyränkoloina sängystä vailla lepoa ja virkistystä.
Täysikuu, muista, että myös pimeämmän maailman tyttäret tarvitsevat unta. Me emme voi vaeltaa kuutamoöinä ihailemassa kauneuttasi kovin usein. Meidän pitää nukkua, jotta aamulla pystymme elämään tämän maailman sääntöjen mukaan.
Iltaisin katson, kuinka goottilaispilvet liikkuvat ympärilläsi ja unelmoin näystä Yorkshiren nummilla. Ehkä joskus taas, toisessa maailmassa.
Täysikuu, suhteemme on todellakin jakomielinen. Annathan minun nukkua.