Rajat ja railot

Pyörittelen hakukoneilla lentoja, zoomailen karttaa, surffaan bussi- ja junasivuilla, katselen hostelleja, arvioin aikoja. 

Kesä.
Ainakin kuukaudeksi taas pois. 
Sama suunta kuin viimeksi.
Halu tietää lisää.
Niin paljon jäi näkemättä.

Katselen karttaa. 
Näen itseni taas katsomassa maisemia bussissa, nuokkumassa ahtaasti pitkiä matkoja, odottamassa seuraavaa vessataukoa, varmistamassa kuskilta paikallisen, venäjän ja englannin sekoituksella, kuinka kauan pitää odotella yksinäisellä bussipysäkillä keskellä-ei-mitään…

Muistan tuulen tuoksun, paikallisen rosén kirpeän maun, tahmean baklavan kielelläni, kardemummaisen kahvin…

Muistan arat kysymykseni, rehelliset vastaukset, joiden taustalla oli niin paljon.
– You seem to know these. You’ve read your history.
– But… I think everybody has. And I don’t know enough. 
– No, not everybody. You will see the ignorance. You will see…

Seuraavana päivänä, keskustelu kahvilassa viereisessä pöydässä:
– What, you mean there has been a war recently. Really? Who attacked you?
– Well, we had a civil war here…
– Why? Who was the winner?
– Everybody lost. 

Korvissani soivat paikallisen ystäväni sanat:

You saw the other truth. I want to show my truth.

Luulen, että on aika lähteä taas.