Sadonkorjuu menneisyyden puutarhassa
Täysikuu toi ne taas, vaikeat ajatukset, jotka pyörivät päässä kuin eriparisukat kuivausrummussa.
Sotkussa, kuivina, nukkaisina.
Työviikon ajan pakenin ahdistavia ajatuksia pyörittelemällä vaikeita (ja ahdistavia) työjuttuja mielessäni niin, ettei nukkumisesta tullut mitään.
Väsypää tsemppasi jotenkin viikon loppuun ja oli päätyä perjantain keikalla pöydän alle ihan vain unenpuutteen vuoksi. Järki käski jäädä kotiin nukkumaan, mutta kun muut lähtivät kohti keskustan valoja, #fomo tai punkku sai minutkin kiskomaan viime tipassa korkkarit jalkaa ja kirmaamaan pysäkille muiden mukana.
Koti kutsui kuitenkin ajoissa ja aamulla väsytti edelleen. Luin päättäväisesti minulle vaikealla kielellä kirjaa ja lähdin lopulta ulos myrskypuuskiin ja lenkille. Ystävän bileissä oli ihanaa jutella kaverien kanssa, nauraa itsensä tärviölle ja lopulta kotimatkan jälkeen mennä pikkutunneilla suoraan nukkumaan.
Sunnuntai valkeni kauniina ja aikaisena. Koska ajatukset oli hoidettava kasaan ennen työviikkoa, lähdin liikkeelle, vaeltamaan rantojen penkkien, kahviloiden, kirjakauppojen ja museoiden suoritusreittiä, ajatuksellisesti taivaan, helvetin ja kiirastulen välimaastoa.
Olen tottunut hoitamaan omat ongelmani olemalla itselleni julma. Sätin, nälvin ja käskytän itseni pois niin höpömoodeista kun ongelmistakin. Niin nytkin. Kävellessäni syysauringossa kävin millintarkastani läpi kaikki vaikeat ja typerät ajatukseni, perkasin, järjestelin ja järkeilin. Muistutin itseäni siitä, miten onnekas olen monessa asiassa. Minulla on työtä, rakkaita sukulaisia ja ystäviä, olen suhteellisen terve, pärjään palkallani yksinkin, nautin elämässäni monista asioista. Muistutin, mitä epämääräisestä tunnemujusta aina seurasi. Kaaos, paha mieli ja taas yksi ihminen, joka tietää minusta liikaa.
Lopulta istuin kotona pastalautasen äärellä. Kurkkua kuristi edelleen hieman ja kurkunpäässä velloi pieni kuvotus. Olo oli aivan tyhjiin puserrettu, mutta ajatukset olivat paremmassa järjestyksessä. Pyörittelin pastaa suuhuni ja katselin väsyneitä kasvojani ikkunanlasin heijastuksesta.
Tee töitä. Nuku. Liiku. Lue. Näe ystäviä. Ei muuta.
Miksi se on niin vaikeaa?
Maria Jotuni sen jo tiesi.
Kun on tunteet. Sepä se.