Save Me the Waltz

Tunnemuju on paska juttu.
Kun on selittänyt itselleen ja ymmärtää nyt suhteellisen täysjärkisenä ja fiksuna ihmisenä elämän ja ihmissuhteiden tietyt lainalaisuudet (as if…), saa taas huomata sääntöjen muuttuneen matkan varrella. Ihmissuhteet ovat se peli, jossa häviän aina.

Onneksi työtahti on kiihtynyt viimeisen viikon aikana niin paljon, että viikonlopun ja Nick Caven aiheuttama notkahdus mielenrauhassa on ohitettavissa. Ei sen vatvomiselle ole aikaa, koska pari seuraavaa viikkoa on juuri sellaisia, joita synnytyslääkäriystäväni Briteissä kuvasi osuvasti : ”I don’t have time to sleep. How the fuck should I have time to sleep WITH somebody, then? Or even think about that.”

Työ, työmpi, työin.
Tai jotain.