Se paras maailma

Se tempoilee, venkoilee ja vääntelehtii.                             Se makaa paikallaan lahnan lailla.
Se on vielä pieni, vaikka yrittäkin esittää suurta.         Se ei enää haluakaan kasvaa isoksi.

Se tuntee kaiken, vaikka yrittääkin sitä peitellä.           Se dramatisoi kaiken.
Se uhmaa, vihaa ja haistattelee.                                             Se tykkää, välittää ja hymyilee.

Se luottaa, puhuu, puhuu ja puhuu.                                    Se epäilee ja vaikenee kaikilla osaamillaan kielillä.
Se nauraa kippurassa.                                                                  Se ei huvitu mistään.

Se osaa kaiken ja peittää sen parhaansa mukaan.
Se ei osaa mitään ja peittää sen parhaansa mukaan.
Se osaa kaiken ja esittelee sitä ylpeänä.
Se ei osaa mitään eikä tajua osaamisensa niukkuutta.

Se on toivo ja tulevaisuus.
Se on mun asiakaskunta, nuoriso.

Aina välillä minulla on sellainen tunne, etten jaksa työssäni. Nyt lomallakaan en halua ajatella työasioita tai heti alkaa ahdistaa. Yksi asia ei kuitenkaan ahdista: oppilaat.

Kyllä. Nuoriso aiheuttaa harmaita hiuksia parhaansa mukaan, heidän asiansa valvottavat, heidän tulevaisuutensa pohdituttaa, heidän mielensä, osaamisensa, osaamattomuutensa ja elämän valintansa mietityttävät ja huolettavat. Kaiken keskellä tiedän olevani valtavan etuoikeutettu, kun saan tehdä työtä tulevaisuuden kanssa ja heidän vuokseen. Ajatus täysin aikuisesta työyhteisöstä tuntuu pelottavalta ja jotenkin ummehtuneelta.

Mikään ei voita sitä hetkeä, kun huomaa, että nyt lähtee.
Nuori on löytänyt tai löytämässä oman tiensä, jonka varrella valot johdattavat eteenpäin.
Pitkän ja sinnikkään yrityksen jälkeen menestystä alkaa tulla.
Oma tapa tehdä työtä on löytynyt.
Nuori löytää oman äänensä.
Pitkän säätämisen jälkeen löytyy yhteinen sävel.

Luottamus. Mikään ei ole niin iso asia kuin luottamus. Sitä ei halua rikkoa. Se kirkastuu aina ysiluokan alussa, kun katsoo parin vuoden aikana tutuksi tulleita kasvoja. Jos siihen mennessä on tappelut tapeltu, pahimmat teiniydet töhisty ja pelleilyt pelleilty, on edessä hyvä vuosi. Sen lopuksi saa katsoa kyyneleet silmissä – toivo mielessä ja huoli  sydämessä – taas yhtä laumaa ihanuuksia, jotka pyrähtävät viimeisen kerran koulun ovesta ulos. Vaikka vuodet vierivät, tuo tunne ei koskaan katoa. Aikuisten maailma, ole heille kiltti.