Sinä uniini tuut…

Töissä oli taas tyypillinen maanantai, mutta minä näytin ilmeisesti epäilyttävän kepeäjalkaiselta, vaikka kaikenlaista gagaa pukkasi päivän ajan.
 

Tyypillisenä realistina, monesti henkisesti turpiini sydämen asioissa saaneena, suhtaudun hieman hämmentyneesti nykytilanteeseen.

Elän tässä hetkessä. Tällä hetkellä hymyilen, vatsanpohjassa on perhosia. Huomenna ehkä itken. Ajatus kirpaisee, mutta ei se muuksi muutu.

Uniini on muutanut uusi ihminen.