Taas on langettu…

Joskus on sellaisia työpäiviä, että työviikostaan keksisi viisikymmentä heittoa ihan mihin tahansa taidevandaalimaisiin teoksiin kaikista kummallisuuksista, joita pukkaa vastaan.

Okei, olen itse yleensä melkoinen sutkautusmylly, kun päästelen suustani milloin mitäkin höpöä. Siinä suhteessa olen ollut varsin  lame, mutta onneksi vastaanottavana puolena onkin sitten saanut kuulla monenmoista.

Olen ollut mahtavan yhteistyöhaluinen ja ihana työkaveri.
(Niisk.)

Olen myös ymmärtämätön optimismi, joka työntää työnsä toisille.
(”Tuota, en edes tunne asiaa, joka tähän liittyy…”)

Olen niin ällöttävän pirteä, ettei minua voi normaali synkkis kestää pientä hetkeä pitempään.
(Pirteä? Onko se jotain syötävää?)

Minun pitäisi jotenkin hoitaa unettomuuteni kuntoon tai ainakin opetella peittämään silmänaluseni.
(Vorkuta kiittää ja kuittaa.)

Minun ei kannata valittaa asuinkustannuksista. Mitäs olenkaan jättänyt miehen HANKKIMATTA.
(Tämä jätti hieman sanattomaksi.)

Pidän asiat kunnossa ja hyvässä järjestyksessä.
(Ainakin yritän.)

Olen ihan turhan tiukka ja nipo.
(Saisinko tämän äidille kirjallisena?)

Mitähän sitä huomenna?