Tavatonta menoa

Ystäväni istuutui ahdistuneena kahvilan pöytään. Hän on saanut syytteleviä viestejä oppilaiden vanhemmilta, sillä hän ei ole halukas lähtemään luokan kanssa leirikouluun tai luokkaretkelle. Hän ei nimittäin jaksa porukan sivistymätöntä käytöstä, josta huoltajat eivät halua olla tietoisia. Hän ei halua organisoida vastuunpakoilijoiden joukkoa.

*

Olemme molemmat joutuneet työssämme sietämään viime aikoina niin paljon kaikenlaista moukkamaista, että hermo kaikenlaiseen urpoiluun menee vapaa-ajallakin. Puhuimme ihmisten käytöksestä matalalla äänellä samaan aikaan, kun viereisessä pöydässä lapsiperhe lähti jättäen jälkeen uskomattoman kaaoksen lasinsirujen, murusten, likaisten astioiden ja lattialle kaatuneen soseen muodossa.

Ystäväni hymähti, että elokuvateatterissa ei enää kukaan pyydä anteeksi pyrkiessään omalle paikalleen rivin keskelle reunassa olevien ohitse vaan jää tököttämään viereen mitään sanomatta. Kiitosta tai ohituspyyntöä ei kuulu tietenkään sanoa. Itse totesin saman Docpointissa. Parhaimmillaan myös kannattaa kävellä suoraan ihmisen jalkoja päin ja runnoa ohi ennen kuin toinen ehtii edes nousta. Erityisen suosittua tämä käytös on seuralaisilleen miesselittävillä alle 3-kymppisillä narinaäänisillä hipstamiehillä, jotka tulevat dokumenttiin myöhässä.

Nuorten bändi-illassa on ihan ok naputella kännykkää ja soittaa puhelimestaan musiikkia kesken toisten esityksen. Jos bändikerhon ohjaaja poistaa tilaisuudesta, asiasta kannattaa yrittää saada aikaan somegate. Samaan tapaan aikuisten keikalla kannattaa yrittää kuvata humalaisesti koko keikka sillä A5-kokoisella kännykällään. (Oikeasti. Kuka järjissään oleva kuvaa keikkoja puhelimellaan?)

Lapsen koulun tai harrastuksen juhliin  kuuluu tulla milloin itselle sopii, esimerkiksi kello 9.23, vaikka juhla on alkanut kello 9.00, ja vanhempia on pyydetty saapumaan kello 8.45. Kun sisään ei pääse, voi vanhempi esimerkiksi hakata ovea nyrkillä tai esittää martyyria. Myös oopperassa kannattaa uhkailla ovihenkilökuntaa, kun saapuu vartin myöhässä.

*

Moni nuori ei ole koskaan käynyt vanhempien kanssa tilaisuuksissa, joissa heitä vaaditaan käyttäytymään. Se näkyy esimerkiksi koulujen juhlatilaisuuksissa, kouluruokailussa ja työharjoitteluissa.
Kevätjuhlissa pikkusisarukset juoksevat vahvistimia ja mikkitelineitä kumoon. Äidit yrittävät kulkea vaunujen kanssa edestakaisin juhlan aikana. Isät vastaavat puhelimeen rehtorin puhuessa.
Museovierailulla saa pelätä oppialaiden koskevan taiteeseen. Siis yläkoululaisten.
Kirjastovisiitillä osan kanssa pitää poistua kesken kaiken.
Ruokailussa ruokaa ei oteta ottimilla. Sama koskee esimerkiksi ravintoloiden buffet-pöytiä.
Työharjoittelussa ei hoideta hommia vaan ollaan kännykällä ja mennään myöhässä. Huoltaja soittaa raivopuhelun kouluun, koska lapsella ei ole ollut kivaa ja koska lapsi on potkittu paikasta pois. Kun vanhemmalla on liukuva työaika, miksei lapsella voi olla liukuva kouluaika?

*

Suurin osa nuorista on varsin ihania luokassa, mutta heidän kanssaan ei oikein kehtaa mihinkään, koska käytöstavat ovat niin sivistymättömät. Vaikka koulu tekisi mitä, ilman kodin ponnisteluja käytöstapojen opettaminen on toivotonta. Kun vanhemmilla ei ole kiinnostusta tai voimavaroja, koulussa ollaan pulassa. Aika monen vanhemmankin kannattaisi kerrata muutamia perusasioita. Nykyään moni koti on ulkoistanut kasvatusvastuunkin koululle. ”En minä jaksa raskaan työpäivän jälkeen sanoa kännykästä/kiroilusta/nuuskasta/läksyistä/mistään. Sanokaa te koulussa, teille maksetaan siitä.” Jos vanhempi jättää kasvatusvastuunsa hoitamatta, siitä pitää voida koulunkin puhua ilman, että koulu saa likasangon niskaansa.

Sivistyneestä ihmisesta puhuminen on monen mielestä vanhanaikaista. Mitä sitä sivistyksellä ja käytöstavoilla, sillä röyhkeä pärjää, kunhan pöhinä on hyvä. Nykypäivän menestyjä puhuu hyvästä fiiliksestä ja pitää jalkoja pöydällä. On hienoa olla korskea ja tietämätön. Se koskee ikävän usein myös tietopohjaista osaamista; koskettava tai raflaava tarina on arvokkaampi kuin faktatieto. Viis totuudesta.

Kaikessa ei pärjää pöhinällä tai hyvällä stoorilla. Peruskäytöstavat olisi hyvä oppia ja perussivistys hankkia ennen kuin saa potkut töistä tai koulusta, seurustelukumppani ei jaksa tai yhteiskunta puuttuu kovemmalla kädellä. Aikuisten uhriutuminen on turhaa siinä vaiheessa, kun yritystä ei ole.

Mammani sanoi aina, ettei ihmistä saa arvostella ulkoisten seikkojen perusteella, mutta käytöstapojen perusteella ehdottomasti saa. Sen minäkin olen ottanut ohjenuorakseni, vaikka sitä pidetäänkin vanhanaikaisena.