Toivoa voin ihan mitä vaan

… siksi en toivo mitään.

Olen yrittänyt noudattaa omia sääntöjäni. En katsoa taakse, vierelle, eteen. Olen mukana vain tässä hetkessä.

En suunnittele, analysoi, pohdi, etsi piilomerkityksiä.

Nyt keskityn siihen, miten mukavaa on nukkua kainalossa muutamana iltana viikossa, pussailla sohvalla ja kävellä käsi kädessä sateisena maanantai-iltana.

En tiedä, kuinka pitkään käsi haluaa pitää omastani kiinni. En ajattele asiaa, pidän vain kädestä kiinni.