Tänään löysin itseni lohduttamasta ystävääni, joka pyöri epävarmuuden kourissa. Hän oli niin epävarma itsestään vain sen takia, ettei tienny, kuinka toimia miesten kanssa. Miksi hän aina epäonnistuu ja pilaa kaiken? Tai niin hän ajatteli. Totuus nyt tietenkin on aivan toinen. Aloin miettimään, mikä se on, joka saa meidät naiset aina tuntemaan itsemme niin epävarmoiksi?

Väitän, että sinkkunaisilla tämä tunne iskee välillä moninkertaisena. Kun mikään ei riitä. Kun minä en riitä.

Kaikella on toki puolensa. Parisuhteissa olevat kaipaavat vapautta. Yksin elävät toisen läheisyyttä ja huomiota. Ja kun huomiota tai läheisyyttä kerran saa, siitä jää riippuvaiseksi. Kun kerran pääsee toisen viereen, haluaisi sinne heti uudestaan. Ja kun huomiota ja läheisyyttä ei enää saakaan, tuntee sitä itsensä väkisinkin riittämättömäksi. Epävarmaksi.

Tuntuu, että paineita tulee kaikkialta. On oltava kaunis ja pidettävä itsestään huolta. Meidän tulisi olla hauskoja ja rentoja. Haluamme menestyä, mutta pelkäämme, että menestys pelästyttää miehet. Kaikki on jotenkin kovin ristiriitaista. Nämä paineet koskevat toki ihan kaikkia. 

Mistä se riittämättömyyden tunne kumpuaa? Emme varmasti ole ystäväni kanssa ainuita, jotka käyvät hyvin pohjalla välillä. Käyvätkö miehetkin niin syvällä? Löytävätkö hekin itsensä haikailemasta mahdottomalta tuntuvan perään? Löytävätkö hekin itsensä kuuntelemasta ihastuksensa soittolistoja, jotta kaikki tuntuisi vieläkin sietämättömämmältä?

Naiset. Me olemme upeita. Te olette upeita. Jos pystyisin, poistaisin kaiken sen epävarmuuden pois niskastanne. Epävarmuuden, jota miehet meille aiheuttavat. Nöyrä täytyy olla, mutta epävarmuus on turhaa. Kuten minulle on täällä sanottu: kukaan ei naura teille, kukaan ei pidä teitä tyhminä. On käynyt myös selväksi, että miehet eivät ajattele kuten me. He eivät ylianalysoi. He eivät huomaa, jos olet omasta mielestäsi käyttäytynyt tyhmästi. He näkevät meidät juuri sellaisina kuin olemme. Omina itsevarmoina itsenämme. 

Ihanaa ja itsevarmaa viikonloppua kaikille!