Mennäpä miehen mieleen

Kuinka hienoa olisikaan olla mies?

Tästä tekstistä löytyy sitten ihan satavarmasti aivan liikaa yleistyksiä.

Voisin olla stressaamatta ihmissuhdeasioista. Minun ei tarvitsisi meikata, mutta parilla kivalla asulla näyttäisin silti hyvältä. Mielialani eivät vaihtelisi, eikä minulla ainakaan olisi eri syitä sille, miksi mielialani vaihtelevat.

En ylianalysoisi. Jos tykkäisin, niin tykkäisin, enkä miettisi, onko siinä oikeastaan mitään järkeä. En miettisi, olisinko liian huono toiselle tai sitä, miksi toinen on ainakin paljon parempi kuin minä. Ja ainiin! En olisi kateellinen toisille miehille.

Tuoksuisin hyvälle suihkun jälkeen ja tukkani se vasta hyvältä näyttäisikin suoraan suihkun jälkeen. Näyttäisin hyvältä verkkareissa, kun makaisin sängyllä salitreenien jälkeen. Ai että, ollapa mies.

Ja saisin töitä helpommin. 

Sitten ymmärtäisin, että eihän se nyt oikeasti menisi ollenkaan näin, nukkuisin yön yli ja heräisin jälleen naisena. Miettien toki sitä, kuinka ihanaa olisi välillä pystyä ajattelemaan kuten mies, mutta tajuten samalla, kuinka ihanaa onkaan tuntea itsensä välillä niin höpsöksi, että ihan naurattaa. Ei ne miehetkään loppujen lopuksi niin erilaisia olekaan. Mutta joskus olisi vaan erittäin, erittäin ihanaa ymmärtää heitä ja tietää, mitä he ajattelevat.