Kuudesosa optimismia

Ensiksikin täytyy oikaista yksi juttu. En halunnut, että mua tunnistetaan. Mutta totuushan on se, että minä lähden ensin. Ei hän. Minä muutan pois maasta ensin, hän myöhemmin, mutta kauemmas pois. Minulle riittää Eurooppa, hän haaveilee seikkailijana isommasta maailmasta.

Päädyimme asumaan kämppiksiksi suurten sattumien kautta. Emme tunteneet toisiamme. Nyt meillä on jo yhteisiä ystäviäkin, jotka tekevät tästä ehkä vieläkin mutkikkaampaa. Jos kuviossa olisi mukana vai hän ja minä, ei olisi ehkä niin paljon ”menetettävää”. Kuulostaa hölmöltä, mutta ai että naisten aivoituksia. Sitä vaan miettii väistämättä liikaa ja kaikkia vaihtoehtoja.

Vaihtoehto numero:

1) Jos kerron, hän nauraa. (Tämä naurattee teitä ihanat lukijani, mutta jos olisitte itse tässä tilanteessa, niin ettekö miettisi samoin?)

2) Hän ei naura, mutta kertoo siitä välittömästi yhteisille ystävillemme (Ei varmasti kertoisi, jos pyytäisin, mutta silti olisin varma, että kaikki nauraisivat minulle.)

3) Erittäin, erittäin kiusallinen tilanne.

4) Nyt muuten hävettää.

5) ”Pidän susta enemmän kaverina.”

6) Tämän jätän sille varalle, että joskus oikeasti uskaltaisin kertoa ja hän ehkä olisikin positiivisesti yllättynyt ja ajattelisikin samoin.

Pessimisti ei pety. Tänään olen kuitenkin 1/6 optimisti.