Kaikki on nyt kerrottu, kaikki on nyt sanottu. Nyt en voi, kun odottaa.

Senhän ei pitänyt mennä yhtään niin, mutta niinhän se sitten meni. Viinihän se minua rohkaisi. Hän ei ollut aavistanut mitään. Mutta päästi viereen ja piti siinä aamuun asti. 

Mitä nyt? Voinko tehdä muuta, kuin odottaa? En osaa lukea häntä yhtään.

Miehet. Not my cup of tea. En vain ymmärrä. 

Miksi hän piti minua siinä niin kauan. Miksi hän ei sanonut, että pitää minua vain ystävänä. Miksi hän kuitenkin halusi, että olen siinä hänen kanssaan. Miksi kaiken sen jälkeen, tuntuu että hän välttelee minua. Miksi hänestä ei kuulu mitään?

Kaiken kaikkiaan on kyllä silti erittäin hyvä mieli, että sen tein. Kiitos kaikista aikaisemmista kommenteista. Joskun on vain poistuttava siltä omalta mukavuusalueelta, otettava riskejä ja katsottava, mitä tapahtuu. Tässä sitä nyt sitten odotellaan, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

Shhh.

Kun kysyin kenen kanssa opiskelisin ensi vuonna, vastasit jonkun muun hyvännäköisen kollin.

Kun kerroin saaneeni kirjeen sydämellä, kerroit sen olevan sinulta. Sanoin sitä yhä odottavani, vastasit sen olevan matkalla.

Kun kerroin vitsin, nauroit, ja sanoit sen olevan ehkä merkki.

Mitä mitä mitä sinä hyvä ystäväni näillä tarkotat? 

Olen päättänyt kertoa. Jossain vaiheessa. En tiedä vielä miten, mutta sen teen. Peukut pystyyn!