Tänään tapahtui kummia juttuja. Kai hyvässä mielessä.

Meillä piti olla vain tyttöjen ilta ja istuskelimmekin ystäväni kanssa olohuoneessa rennosti jutellen mistäpä muustakaan kuin suhteista ja miehestä ja suhteistamme miehiin.

Ja kuka sitten hetkeä myöhemmin sattuukaan liittymään seuraamme. Tietenkin rakastettava kämppikseni. Kertoi väkisinkin kuulleen osan keskustelustamme. Oiva paikka tenttaukselle ja hienoisille uteluille, ajattelin. Kysyimme häneltä ihan suoraan, mitä hän ajattelee suhteista. ”Yritän välttää niitä.” Takana särkynyt sydän ja edessä elämä, jota elää.

Aluksi olin pettynyt. Ainakin hieman. Sitten aloin miettimään, miten pidän juuri siitä hänessä, että hän on rehellinen itselleen. Ennen hänen tapaamista olin itsekin erittäin vastaan mitään seikkailuita. Nyt olisi minun aikani olla itseni kanssa, jotta joskus olisin valmis jollekin vakavammallekin. Aloinkin miettimään, pidänkö oikeasti tästä ihmisestä ”miehenä” vai vain hyvänä ystävänä?

Hänessä on kyllä kaikki, mitä miehestä koskaan voisin pyytää. Puhuimme paljon ystävistä ja itsekseen olemisesta. Välillä jatkoimme toistemme lauseita ja sekös se vasta ärsyttääkin, kun tajuaa, miten samanlaisia välillä olemme ja kuinka samanlaiset arvot meillä on. Keskustelu oli yksi parhammistamme koskaan. Ehkä se oliki helpompaa, kun siinä oli joku muukin mukana? Näin keskustelua käytiin käytännössä aika yleisellä tasolla, vaikka puhuimmekin todella henkilökohtaisista asioista.

Hän kertoi odottavansa, että joku päivä hänen eteensä tulee se rento tyttö, jota hän on etsinyt. Selvästikään, kämppistä ei lasketa siksi rennoksi tytöksi. Hän nyt vaan toistaiseksi olemaan minulle se rento kaveri, joka käveli elämääni.

Aikaisempi postaukseni Pelin säännöt herätti paljon keskustelua ja kommentteja tuli kivasti. Nyt olen kuitenkin päättänyt lykätä ainakin hetkellä tunteistani kertomista. Tänään ymmärsin, kuinka ihanan ystävän olen itselleni saanut. Kuinka ihannoin hänen älykkyyttään ja kuinka vain tykkään kuunnella, kun hän puhuu. Hän saa nyt siis toistaiseksi hoitaa puhumisen, minä vain kuuntelen, sillä pidän siitä näin.

Ensiksikin täytyy oikaista yksi juttu. En halunnut, että mua tunnistetaan. Mutta totuushan on se, että minä lähden ensin. Ei hän. Minä muutan pois maasta ensin, hän myöhemmin, mutta kauemmas pois. Minulle riittää Eurooppa, hän haaveilee seikkailijana isommasta maailmasta.

Päädyimme asumaan kämppiksiksi suurten sattumien kautta. Emme tunteneet toisiamme. Nyt meillä on jo yhteisiä ystäviäkin, jotka tekevät tästä ehkä vieläkin mutkikkaampaa. Jos kuviossa olisi mukana vai hän ja minä, ei olisi ehkä niin paljon ”menetettävää”. Kuulostaa hölmöltä, mutta ai että naisten aivoituksia. Sitä vaan miettii väistämättä liikaa ja kaikkia vaihtoehtoja.

Vaihtoehto numero:

1) Jos kerron, hän nauraa. (Tämä naurattee teitä ihanat lukijani, mutta jos olisitte itse tässä tilanteessa, niin ettekö miettisi samoin?)

2) Hän ei naura, mutta kertoo siitä välittömästi yhteisille ystävillemme (Ei varmasti kertoisi, jos pyytäisin, mutta silti olisin varma, että kaikki nauraisivat minulle.)

3) Erittäin, erittäin kiusallinen tilanne.

4) Nyt muuten hävettää.

5) ”Pidän susta enemmän kaverina.”

6) Tämän jätän sille varalle, että joskus oikeasti uskaltaisin kertoa ja hän ehkä olisikin positiivisesti yllättynyt ja ajattelisikin samoin.

Pessimisti ei pety. Tänään olen kuitenkin 1/6 optimisti.