Kun vedän vahinkokännit torstaina…

… ja herään perhetutun vierestä. Jäätävä fritsu kaulassa. Ei mennyt taas ihan putkeen.

Ja ei, coitusta ei tapahtunut, mutta pussailukin on jo tarpeeksi paha, koska jätkä on ilmeisesti ollut joskus hieman ihastunut minuun. Välillä mietin, mikä minua oikein vaivaa. Miksi olen niin ihmissaastaa? Miksi kännissä nuolen vaikka seinää jos niikseen tulee? Noh olen jo oppinut ottamaan sen asenteen, että morkkistelu ei mitään auta. Joten tämänkin mokailun suhteen otan saman asenteen kuin Charlotte.