Tuokio keltaisella penkillä Kesälahden asemalla
Kesälahti – nykyisin Kiteen kaupunkiin kuuluva pitäjä, joka helposti jää kutsuvasta nimestään huolimatta nimeksi 6-tien varressa, taajaman jäädessä hieman sivuun valtatiestä. Kesälahdella on kuitenkin helppo poiketa sillä sen molemmista päistä pääsee liittymään takaisin 6-tielle.
Miksi poiketa Kesälahdelle? Me emme poikenneet vain ajoimme vartavasten Savonlinnasta, koska halusin istumaan penkille Kesälahden asemalle.
Miksi ihmeessä? – saatat kysyä. Erittäin hyvä kysymys. Ihmettelen jälleen mieheni kärsivällisyyttä suostua näin älyttömään pyyntöön. Kesälahden asemaa ei voi mainostaa sen enempää vilkkaaksi kuin arkitehtuurisesti merkittäväksi ( jälkimmäistä en tiennyt ennakkoon) . Junia kulkee ohi muutama päivässä, pysähtyen hetkeksi ja jatkaen taas matkaansa. Mitään suuren maailman meininkiä ei siis olisi luvassa. Mutta ehkäpä juuri siksi halusinkin istumaan keltaiselle penkille Kesälahden asemalle.
Lähestyessämme asemaa juttelimme kohteestamme, ettemme kumpikaan olleet käyneet Kesälahden asemalla, ja pohdimme millainen mahtaa olla asemarakennus, me kun pidämme vanhoista asemista ja niiden tunnelmasta. Kaartaessamme pihaan koimme pienoisen pettymyksen, ei vanhaa asemarakennusta, vaan pieni hallintorakennus, jossa selvästikään ei ollut palveluita matkailijoille.
Aseman penkeillä istui joukko etelä-eurooppalaisia matkailijoita. Ei siis istuttaisi penkilläkään, vielä. Toiveeni kuitenkin heräsi – olisimmeko niin onnekkaita, että näkisimme oikein junankin?
Jalkauduimme ja saatoimme todeta, että seuraava juna olisi tulossa vasta tunnin kuluttua. Matkailijat eivät odotelleetkaan junaa vaan linja-autoa, joka poimi heidät pian matkaansa. Mekin totesimme, että kun nyt täällä olimme, niin kyllähän juna oli nähtävä, mutta mitä tehdä Kesälahdella sillä aikaa, kun aikaa oli alle tunti? Muistin, että olin nähnyt Kesälahdella aiemmin käydessäni, että kylällä oli kyltti museoon. En ollut koskaan käynyt katsomassa millaisessa rakennuksessa tai millainen olisi Kesälahden museo. Aikaa oli vähän, joten ajatus oli käydä vain tarkastelemassa minne museo kyltti johtaisi – voisimme kenties palata joskus myöhemmin tutustumaan museoon tarkemmin.
Kylälle johtavalta tieltä olimme kääntyneet ensimmäisen kerran museo kyltin opastamana pienelle sivutielle, joka lähti mutkittelemaan pois taajamasta. Seuraava opaste oli vanhan pappilan kulmalla.
Pappila kiinnosti, mutta emme tienneet siitä sen enempää, asuiko siellä joku vai oliko rakennuksen pihapiiriin mahdollisuus tutustua? Emme jääneet ottamaan tästä selvää vaan jatkoimme matkaamme ja pian saavuimmekin museoalueen pihalle, jossa selvisi että kyseessä oli Kesälahden kotiseutumuseo ja perinnepiha rakennuksineen. Meillä ei kuitenkaan olisi nyt aikaa lähteä kiertämään rakennuksia, joten juuri kun olimme aikeissa kääntyä pois, saimme luvan poiketa kahvilla pihapirissä olevassa kahvilassa. vaikkemme 5e pääsymaksua maksaisikaan
Kävellessämme kahvilalle huomasimme myös opasteen pienelle patikointipolulle – sinne pääsemiseksi olisi tuskin pääsymaksua vaadittu. Kahvituvalta poikkesimme vielä katsomaan patikkapolkua, joka lähti kauniin lammen rannalta
Pelityyntä lammenpinta oli rauhoittava katsella
Vilkaisu kelloon kuitenkin osoitti, että meidän oli aika palata asemalle, juna saapuisi aivan pian!
Palatessamme asemalle oli siellä täällä kertaa väkeä enemmän. Suurimmalta osin he näyttivät odottavan junalta saapuvia läheisiään, jokunen näytti olevan lähdössäkin. Silti tällä kertaa penkkejä oli vapaana ja pääsin vihdoin istumaan ja odottamaan junaa, joka saapuikin pian
Pari minuuttia – ja se jatkoi jo matkaansa kohti Joensuuta
Pieni kuhina oli poissa ja jäimme kahden asemalle. Asemarakennuksen pihassa oli ollut koko ajan yksi auto. Sisällä rakennuksessa istui varmasti joku ihmettelemässä mitä teimme asemalla edelleen. Kävelin asemarakennuksen viereen ja seisahdin katselemaan syytä joka oli saanut meidät saapumaan
Pave Maijasen muistomerkki hänen mökkikuntansa juna-asemalla on hieno ele upean taiteilijan muistolle. Istuin penkillä vielä hyvän tovin kaikkien lähdettyä. Se oli jotenkin kaikessa typeryydessään oli mieltä rauhoittavaa, katsella kaukaisuuteen, tyhjille kiskoille ja hengittää raikasta kesäilmaa.
Menitpä minne tahansa, tuntuisipa paikka miten pieneltä tai etukäteen vaatimattomalta,
voit löytää pieniä elämyksiä kun annat niille mahdollisuuden!
Lopuksi, istu hetkeksi, sulje silmäsi ja matkusta mielessäsi keltaiselle penkille Kesälahden asemalle ( tai jollekin asemalle mistä vaikkapa itse pidät) saatatko tuntea ratapölkkyjen tuoksun, aistia odotuksen tunnelman, kuulla junan lähestyvän, tuntea kesän lämmön poskillasi, anna hymyn levitä kasvoillesi ja ilon tarttua mieleesi.
Ensi viikolla tunnelmoidaan Vilnassa