Rakkaudesta Rauhalinnaan – lapsuuteni pitsilinna
Tänään esittelen teille kohteen, jonne ei valitettavasti tällä hetkellä ole yleisöllä pääsyä. Itse olin etuoikeutettu vierailemaan linnassa ennen sen mittavaa remontointia, joitakin vuosia sitten.
Mikä Rauhalinna? Nils Henrik Weckman suunnitteli ja rakennutti vaimolleen Almalle Säämingin (nykyisen Savonlinnan) Lehtiniemen kylään hopeahääpäivälahjaksi tämän upean pitsihuvilan. Linna valmistui vuonna 1900 ja kuului Weckmanin suvulle vuoteen 1924 asti. Sen jälkeen linnalla on ollut monia isäntiä ja käyttötarkoituksia. Linnassa on ollut niin sodanaikainen radiokuunteluasema, lomakoti, kansakoulu kuin hotelli-ravintolakin. 2000-luvun alkupuolella linna siirtyi yksityisomistukseen eikä se ole sen jälkeen ollut avoinna yleisölle.
Mikä on minun suhteeni Rauhalinnaan? Minäpä kerron.
Rakkaudesta Rauhalinnaan
Ensimmäinen muistoni Rauhalinnasta. Olen sitä yrittänyt miettiä, mutten osaa sitä määrittää. Rauhalinnalla oli suuri rooli lapsuudessani 1980-luvun Lehtiniemessä. Olen kasvanut sen vieressä. Serkkuni asui useamman vuoden sen talonmiehen asunnossa vanhempiensa kanssa ja äitini toimi päällikkönä useampana kesänä linnan keittiössä 1980-luvulla. Olen seikkaillut linnan sopukoissa, kiipeillyt sen katoilla, myynyt kukkia sen parkkipaikalla, seisonut japanin lippu kädessä tervehtimässä Japanin silloista kruunun prinssiä vaimoineen ( nykyinen keisaripari), ihmetellyt turvatoimia ennen Ruotsin kuningasparin vierailua , istunut linnan keittiössä syömässä lanttusupikkaita, ollut todistamassa sukulaisteni hääjuhlia linnan salongeissa ja käynyt karkkiostoksilla linnan kahvila-kioskissa. Muistot linnasta vyöryvät mieleeni lämpiminä. Listaa voisi jatkaa, mutta ihan kaikkea ei välttämättä tarvitse kertoakaan 😀
Ruotsin kuningaspari majoittui linnassa vieraillessaan Savonlinnassa 1983. Poliisit tutkivat linnan ja tienoot tarkasti, ennen arvovieraiden saapumista
Japanin kruununprinssi puolisoineen yöpyi linnassa myös 1980-luvulla
Samalla kun linna oli minulle tuttu ja tavallinen, oli se myös hieno ja ihmeellinen. Kaisa Melartinin taulut koristivat pienten salonkien seiniä ja taiteilija itse viipyi koko kauden paikalla myyntinäyttelynsä tiimoilta. Oli jännä tuntea oikea taiteilija. Ihmettelimme serkkuni kanssa ihmisten suurta kiinnostusta linnaan kohtaan. Ei sitä lapsena ymmärtänyt. Ihmisiä saapui päivittäin linja-autolasteittaan. Linnaan pääsi vain opastetuille kierroksille, joita lähti tasatunnein. Pääsymaksu taisi olla 15 markkaa. Kuin salaa livahdimme linnan portaisiin ja kiipesimme ylös linnan näköalatasanteelle tai tirkistelemään parvekkeelle josta näki linnan suureen salonkiin, jossa tarjoiltiin päivittäin lounasta.
Lomaliiton loppu oli minulle suuri järkytys ja tuon hienon aikakauden loppu. Kylänraitti hiljeni. Linja-autoja linnaan kulki enää satunnaisesti. Joka lauantaiset häät vähenivät, kunnes loppuivat kokonaan. Laivavuorot olivat päättyneet. Miten surullinen ja ihmeissäni olin. Miten Rauhalinna saattoi vain unohtua ihmisiltä, ajattelin. Olin toki aikuistunut tuon aikakauden päättyessä ja muuttanut kotikylältä kaupunkiin, mutta silti. Lehtiniemi ei ollut enää entisensä. Jotain oleellista puuttui. Kylän tunnelma oli muuttunut. Olen aina ollut niin ylpeä Rauhalinnasta, miten ainutlaatuinen se onkaan! Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän palo saattaa Rauhalinna takaisin sen entisaikaiseen loistoon on kasvanut. Muutama vuosi sitten sanoin miehelleni, että jos voitan EuroJackpotissa ostan linnan ja pistän sen kuntoon! – En ole voittanut, mutta hyvä, että voin nyt huokaista helpotuksesta, että Kyösti Kakkonen osti linnan ja on hoitanut asian kuntoon! Iso kiitos siitä hänelle!
Linnan näköalatasanteelta aukeaa upea näkymä Haapavedelle kohti Savonlinnan kaupunkia
Luit juuri katkelman avoimesta työhakemuksestani Kyösti Kakkoselle, jonka olin kirjoittanut 2020. Vuosia haaveeni oli palata Rauhalinnaan. Ei yhtään vaatimattomammin kuin Hotellin johtajaksi, mutta paljon on tapahtunut sen jälkeen ja olen tuosta haaveesta luopunut, mutta rakkaus Rauhalinnaan ei katoa minusta koskaan. Se on osa minun historiaani. Ehkäpä juuri sieltä on peräisin rakkauteni historian tuntemukseen ja rakennustaiteeseen. Mikäli sinulle joskus tarjoutuu tilaisuus päästä vierailemaan Rauhalinnassa – tartu tilaisuuteen ja ole valmis rakastumaan!