Äh ja voih… Resepti 2: Katkarapuspagetti

Tein illalla keittokirjan ohjeen mukaisesti katkarapuspagettia, koska opiskelijakaksiomme ruokavarastosta löytyi sekä pakastekatkarapuja että australialaista Crocodile Rock -valkoviiniä. Olen aina pitänyt erityisesti italialaisen keittiön antimista, sillä italialaiset ovat mestareita luomaan puhtaista ja melko yksinkertaisistakin ainesosista äärimmäisen maittavia makuelämyksiä. Lisää vain oliiviöljy, viini, valkosipuli, pasta ja yrtit — molto bene! Löysinkin näennäisesti oivan reseptin, joka vaikutti myös nopealta valmistaa, mikä on plussaa etenkin iltaisin kun väsyneenä ei jaksa käyttää valmistukseen yhtä paljon aikaa ja energiaa kuin päivällä.

Mutta äh. Ohjeessa käskettiin kuullottaa valkosipuliviipaleet kullanruskeiksi oliiviöljyssä ennen persiljan ja katkarapujen lisäämistä. Otin ensimmäistä kertaa käyttöön äskettäin lahjaksi saamani Hackmanin Kovanaama -paistinpannun ja laitoin lieden täysille. PAM pannu oli kuuma hetkessä ja poltin sipulit täysin! Pannulle heitetty persilja rätisi ja pamahteli ympäriinsä. Samaan aikaan kiehuva spagetti oli jo lähes valmista, mutta kastike täytyi tehdä alusta asti uudestaan pienemmällä lämmölllä. Toisen virheen tein kun lisäsin viinin ja jäiset pakastekatkaravut, joista — tietenkin — sulaessa tulee nestettä liemeen. Lopputulos oli ihan hyvän makuinen, mutta spagetti oli jo hieman ylikypsää eikä al dente ja kastike vetisempää kuin oli tarkoitus. Sinä toinen kokinalku siellä jossakin, jos luet tätä, niin toivottavasti tämä auttaa sinua välttämään samoja virheitä.

Ps. En lannistu vähästä. Lasillinen valkoviiniä ja tuore vaalea leipä lisukkeena pelastaa paljon. 🙂