Pari päivää sitten sattui ikävä juttu, kun ajoin pyörällä kotiin.

Kauppakassi jäi etupyörän pinnojen väliin lievässä alamäessä ja etupyörä meni lukkoon. Ei siinä paljon muuta voinut tehdä kun kaatua. Lensin naama edellä asfalttiin ja kasvot aukesivat oikean silmän alta leukaan asti. Istuin hetken aikaa siellä maassa typertyneenä ja koskettelin varovaisesti kasvoja, jolloin koko käsi olikin yhtäkkiä veressä. Kaksi ohikulkijaa pysähtyi heti auttamaan (oon vieläkin tosi kiitollinen, koska kaikki sivulliset eivät suinkaan pysähdy auttamaan ainakaan Helsingissä) ja tarkisti, että mikään luu ei ole poikki, tai etten ollut iskenyt päätä pahemmin. Pääsin itse kävellen kotiin ja taksilla terveyskeskukseen ja sairaalan röntgeniin. Naama oli aika hurjan näköinen verisenä ja toinen puoli muodottomaksi turvonneena, mutta nenä ei murtunut, hampaita ei särkynyt ja silmä pysyi ehjänä. Röntgenin jälkeen selvisi, että käsi ei ollut onneksi murtunut, vaan pahasti tärähtänyt.

Olen pitänyt muutaman päivän saikkua ja naama on jo paljon paremmassa kunnossa. (Kenties kaiken sen lohtusuklaan ansiosta, jota olen syönyt viimeiset kolme päivää.) Poikaystävä tuli äsken kotiin take away pizzan ja nepalilaisen ruoan kanssa, nam! Perhe ja kaverit ovat tukena, joten eiköhän tämä potilas näillä lääkkeillä melko pian tästä tervehdy!