Paluu patojen ja kattiloiden ääreen – Lasagnettea ja omenapiirakkaa

Pitkän tauon jälkeen viimeinkin uusi blogipäivitys. Olen ollut niin huono bloggaaja viime aikoina, että aloin jo itsekin miettiä, mikä tässä nyt oikein kestää. 🙂

Tällä kertaa Avocado teki ensimmäisen kerran lasagnettea (ja ylipäätään oppi miten se eroaa lasagnesta). Lisukkeena oli salaattia ja jälkiruoaksi kotitekoista omenapiirakkaa äidin pihan omenista.

 

Lasagnetesta tuli hyvän makuista, vaikka ulkonäkö onkin oikein rasvaa tihkuva. :D

Reseptin omenapiirakkaan löysin Hellapoliisin keittokirjasta.

 

Olen pitänyt vähän liiankin tiukasti kiinni vanhoista tavoista kesän loputtua. Itseään on helppo huijata: kun lomalla oli aikaa ja uutta innostusta kotiruokaa kohtaan, niin syksyllä arkeen palaaminen on tuonut kaappeihin taas nuudelipaketteja ja välipalapatukoita. Niillä olen saattanut elää muutaman päivän, vaikka tiedän varsin paljon terveellisestä ruokavaliosta. Kai voin sanoa oppineeni jotakin itsestäni, kun kotikeittiössä häärääminen ja ruoanlaitto tuntuvat olevan vaikeita sovittaa oman arkeen. Eikä asiaa paranna välipalapatukoiden sun muiden nopeana piikkinä tuleva energia, jonka jälkeen veto on taas pois ja mieli äreä verensokerin vaihteluista. Toisaalta voisihan asian ajatella niinkin päin, että kaikki pysyvät elämäntapamuutokset alkavat itsepohdiskelulla sekä hyvien ja huonojen puolien vertaamisella. Ne toteutuvat pitkällä aikavälillä, eivät yhdessä viikossa tai välttämättä edes puolessa vuodessa.

Ps. Eilen mies teki näppituntumalla kermaista äyriäispastaa, nam! Jos hän olisi yhtään kiinnostuneempi ruoanlaitosta, niin tyttöystävälle koittaisi kissanpäivät. :P