Ei ole vielä aika luovuttaa

Laitoin ratsastuksenopettajalleni viimeviikolla viestiä aikeestani lopettaa. Yllätyksekseni yleensä aika ”kovanaaman” oloinen opettaja vastasi minulle pitkän, ystävällisen ja kannustavan viestin jonka perusteella päätin että en nakkaa hanskoja tiskiin vielä. Mutta hyvä että kerroin tunnoistani hänelle, koska nyt varmasti jatkossa hän tietää millaisia tunteita ryhmänvaihto on minulle aiheuttanut, ja minulla on helpottunut olo että sain asiasta kerrottua.

Päädyimme ratkaisuun että nyt jonkin aikaa ratsastan samalla helpolla hevosella niin että voin keskittyä paremmin ratsastukseen ja rentoutua. Myös muutama yksityistunti ongelmakohtien hiomiseen voisi olla paikallaan. Parasta oli kuitenkin kuulla että olen edistynyt huimasti, vaikka sitä en itse ehkäole huomannut ryhmävaihdoksen jälkeen. Istunta, tasapaino ja hevoseen vaikuttaminen ovat kuulemma edenneet paljon höntsyryhmästä lähdön jälkeen. 

Oloni on ollut nyt paljon iloisempi kun en päätynyt luovuttamaan. Tämä on laji, jossa kehittyminen ei mene viivasuoraan ylöspäin, eikä edes portaittain, vaan ylä- ja alamäkien kautta. Nyt on vain ollut sitä alamäkeä 🙂