Maaaarrraaaskuuuu

Se kuukausista pimein ja synkin. Ihmeen hyvin olen selviytynyt ilman sitä kaatavaa kaamosväsymystä joku yleensä on tässä vaiheessa vuotta iskenyt. Oma osansa on ihan varmasti sillä, että jätin sen viinalla läträämisen pois pari kuukautta sitten. Olen toki juonut lasin viiniä tai saunasiiderin ehkä kerran viikkoa, mutta siis käytännössä niin minimaalisen vähän että olen aina ollut ajokunnossa, jos ei lasketa yhtä Helsingin reissua jossa taisin juoda noin 12 tunnin aikana jopa hurjat pari lasia viiniä ja yhden oluen…Krapulasta en kyllä sillä juomamäärällä päässyt ”nauttimaan”. Nyt jännitän jo työpaikan pikkujouluja kuinka siellä pääsen luistamaan juomisesta 😀 Kyllä on elämä ollut paljon helpompaa. On voinut sopia viikonlopuillekin vaikka mitä menoja ja mihin aikaan tahansa, kun tietää ettei tarvi maata koko päivää sängynpohjalla toipuessa edellisestä illasta. Nytkin on tulevalle sunnuntaiaamupäivälle sovittuna ratsastustuntia, mikä ei ennen olisi tullut kyseeseenkään, koska olisi SAATTANUT olla krapula.

Tähän samaan syssyyn on myös aloitettu projekti Haikara. Pääsin vihdoin yli omista peloistani, ja nyt meille olisi pieni nyytti tervetullut. Pari kertaa tässä on jo ehditty säheltää niiden ovistikkujenkin kanssa. Eka kiertokerta taisi mennä ihan puihin kun en onnistunut saamaan tikkuun positiivista viivaa. Tokalla kerralla satuin mennä lukemaan netistä kokemuksia tästä, ja löysinkin keskustelua että aina se kerran päivässä testaaminen ei riitä, että se hormonihuippu voi mennä niin nopeasti ohi ettei se ehdi tulla siihen tikkuun. Testasin siis pari kertaa päivässä, ja tadaa, onnistuin testaamaan positiivisesti. Nyt sitten jännitetään miten meni 🙂

Tämä on vähän tylsää kun haluaisin tästä projektista keskustella ja vouhottaa jonkun kanssa, ja mielellään jonkun samassa veneessä olevan kanssa, mutta tällä hetkellä en ole puhunut kun äitini kanssa , ja tietysti miehen, mutta ei se ole ihan sama asia kuitenkaan puhua asiasta ihmisen kanssa kelle vauva-aika toiveet ovat jotain muinaishistoriaa, tai miehen kanssa, joka ei nyt ikinä tule naisten maailmaa ihan täydellisesti ymmärtämään. Nettipalstoillekin menoa vähän vierastan. No, ehkä tässä joku vertaistukikaveri vielä löytyy 🙂