Still alive

Viikko omakotitaloelämää takana ja vielä ollaan hengissä! Ei olla palelluttu kuoliaaksi tai jääty lumen saartamiksi… Ei ole ollut ikävä vanhaan kotiin, paitsi ehkä hetkellisesti silloin kun töissä ilmoitettiin että parin viikon päästä perjantaina pidetään kemut. Ennen tämä ei olisi ollut mikään ongelma kun asuimme parin kilometrin päässä työpaikasta sekä Tampereen keskustasta, ja bussit kulki 10 min välein… Nyt… Ei se vieläkään ole iso ongelma, mutta tämmöisiä asioita pitää suunnitella eri tavalla. Ehti tottua liian helppoon 😀

Kolikon toisena puolena on se, että nyt matka tallille hevostelemaan taittuu vaikka jalan, entisen puolen tunnin ajomatkan sijaan.

Viiden vuoden Tampereella asumisen ajan ehti tottua siihen että julkinen toimii yötä päivää, ja että kaikki tarpeellinen oli aina lähellä (Siwa tien toisella puolen auki klo 23, kuntosali samassa korttelissa, pizzeria muutaman minuutin kävelyn päässä jne jne)

Toisaalta, kun on kotoisin kaakon pikkukaupungista, jossa ei ole oikein mitään palveluja ja julkinen liikenne on lähinnä vitsi, ei täällä vähän syrjemmässä asumisen pitäisi olla mitenkään järkyttävän suuri shokki 🙂