Mennyttä ei takaisin saa

Olen ollut vähän sellainen menneissä velloja. Ikävöinyt asioita lapsuudesta ja nuoruudesta, joulusta ja muista pyhistä. Halunnut että kaikki menisi samalla tavalla kun ennenkin. Ja, minkä määrän ahdistusta tälläinen tapa elää voi aiheuttaakaan! Eihän esimerkiksi joulu voi mennä joka kerta samalla tavalla kun se on mennyt silloin kun olen ollut lapsi! Tästä on aiheutunut se, että varsinkin juhlapyhiin lataan järjettömästi odotuksia, ja sitten olen ihan maassa kun kaikki menikin taas ihan perseelleen. Aika moni joulu, pääsiäinen ja juhannus onkin ollut ihan paska, kun ei silloin ole ollut samanlaista, kun silloin ennen.

Hetki sitten luin lehdestä artikkelin, ja hitto sentään, kun en muista enää edes että mikä lehti oli ja mitä juttu käsitteli, mutta tämä oivallus iski minuun siinä kyseistä artikkelia lukiessa.

Artikkeli sai minut todella ajattelemaan että sitä aikaa ja sitä elämää ei enää ole olemassa mitä on ollut silloin joskus. Ja miten tärkeää on oppia elämään tätä hetkeä jotta on onnellinen. On ollut aikamoinen helpotus alkaa keskittyä elämään tässä hetkessä, eikä kaipailla ja haikailla menneisyyteen. Hyvänenaika, minulla on tässä hetkessä asiat niin hienosti että olisi hulluutta olla olematta iloinen ja nauttimatta juuri tästä hetkestä. Ihana mies, ihana talo, ihana työpaikka, ihania ystäviä jne jne. Kaikki on paremmin kuin hyvin!

Nyt on aika luoda omia jouluja, juhannuksia, Omia ihania hetkiä elämään, jotka eivät liity millään tavalla menneeseen! Juhannuksen osaltakin päätimme että emme mene viettämään sitä vanhempieni luo, jossa olemme aina aikaisemmin olleet, vaan nyt lähdetään viettämään sitä ystävien kanssa mökille. Ja nautitaan siitä! Se on uusi, erilainen juhannus, ilman mitään odotuksia. Siltä osin se siis ei voi mennä pieleen 🙂

Toinen hetki milloin huomasin tämän uuden ajatusmaailman tekevän minut onnelliseksi, oli, kun haravoin pihalla ja mietin että miten monena kesänä olen kaivannut nähdä omenapuiden kukintaa kotipihalla (siis vanhempieni pihalla), ja mikä pettymys se on ollut, kun en olekaan ehtinyt sitä näkemään. Nyt minulla on oma koti ja oma kotipiha, jossa omenapuut alkavat kukkimaan ihan pian, ja olen täällä näkemässä sen 🙂