Viikko omakotitaloelämää takana ja vielä ollaan hengissä! Ei olla palelluttu kuoliaaksi tai jääty lumen saartamiksi… Ei ole ollut ikävä vanhaan kotiin, paitsi ehkä hetkellisesti silloin kun töissä ilmoitettiin että parin viikon päästä perjantaina pidetään kemut. Ennen tämä ei olisi ollut mikään ongelma kun asuimme parin kilometrin päässä työpaikasta sekä Tampereen keskustasta, ja bussit kulki 10 min välein… Nyt… Ei se vieläkään ole iso ongelma, mutta tämmöisiä asioita pitää suunnitella eri tavalla. Ehti tottua liian helppoon 😀

Kolikon toisena puolena on se, että nyt matka tallille hevostelemaan taittuu vaikka jalan, entisen puolen tunnin ajomatkan sijaan.

Viiden vuoden Tampereella asumisen ajan ehti tottua siihen että julkinen toimii yötä päivää, ja että kaikki tarpeellinen oli aina lähellä (Siwa tien toisella puolen auki klo 23, kuntosali samassa korttelissa, pizzeria muutaman minuutin kävelyn päässä jne jne)

Toisaalta, kun on kotoisin kaakon pikkukaupungista, jossa ei ole oikein mitään palveluja ja julkinen liikenne on lähinnä vitsi, ei täällä vähän syrjemmässä asumisen pitäisi olla mitenkään järkyttävän suuri shokki 🙂

Lauantaina oli muutto. Oli ehkä elämäni nopein ja helpoin. Meni tasan kaksi tuntia siitä, kun muuttoauto kaartoi pihaan siihen, että kaikki kamat oli kannettu uuteen kotiin, ja siihen sisältyi puolen tunnin ajomatka asuntojen välillä. Olin enenmmän kun tyytyväinen. Suuri kiitos siitä kuului isolle ystäväjoukollemme joka saapui auttamaan, sekä fiksusta oivalluksesta ottaa muuttofirmalta auto, kuski ja muuttolaatikot.

Ensimmäinen ilta omassa kodissa meni rauhallisesti. Haimme pizzaa, joimme skumppaa pahvimukeista ja katselimme takkatulta, kun ei nettiä ja tv:tä saatu toimimaan 😀 uni kutsui jo kymmenen aikoihin, niin poikki päivästä kuitenkin oli, vaikka muutto helposti menikin.

Sunnuntai meni siivoillessa vanhaa asuntoa. Miten minä hölmö luulinkin että sehän on ihan helppo homma, vähän hyllyjä pyyhkii ja imuroi ja pesee lattiat ja valmiina ollaan ehkä noin tunnissa… VÄÄRIN! Koko hommaan meni kolme tuntia, ja minä sekä mies siivottiin kyllä ihan olan takaa, eli asunnon siivoukseen käytettiin siis yhteensä kuusi miestyötuntia. Kaikista pahinta oli jääkaappi! Miten minulla, jonkinasteisella siisteysfriikillä on voinut olla niin törkyinen jääkaappi!!

Kun asunto saatiin viimein valmiiksi, tuli se teatraalinen hetki kun nostin kaktuksen lattialta syliini ja vilkaisin vielä kerran tyhjää asuntoamme (tiedättehän, niin kuin elokuvissa ja sarjoissa aina tehdään se viimeinen vilkaisu) ja kyllä siinä pala nousi kurkkuun kun kähisin että ”hei hei koti”

Nyt on kaksi yötä takana uudessa kodissa, ja ihan mukavalta täällä tuntuu asustella, se tekee paljon kun saa omat tavaransa ympärilleen. Ja telvision toimimaan! Olin eilen illalla kun kissa pistoksissa kun olin ollut yli vuorokauden ilman tv:tä 😀 Vänkäsin miestäni laittamaan sen toimimaan HETI, ja samalla netin, vaikka totesinkin että ilman nettiä pärjäisin kyllä vaikka kuinka monta päivää, mutta telkkaria en! Elämää helpottava asia on myös työnantajani myöntämä muuttovapaa, jonka ansiosta saan vielä tämän päivän käyttää tavaroiden paikoilleen järjestelyyn ja siivoukseen, sillä aikamoisen sekamelskan keskellä täällä vieläkin ollaan! Se kestää aina hetken että tavarat löytävät omat paikkansa uudessa kodissa.