Tänään alkoi loma. Ihana aurinkoinen perjantai. Olisipa ihanaa olla kaupungin vilskeessä istumassa terassilla ja nauttia jääkylmää valkkaria…mmmm..

Sen sijaan istun yksin sohvalla, lipitän viiniä ja katson tallenteita telkusta. Eipä paljon yksinäisempi olo voisi olla. Mies on ulkona remontoimassa taloa. Sitä se on tehnyt nyt koko kesän. Eikä täältä peräkorvesta edes pääse kaupunkiin niin kätevästi että sinne jaksaisi erikseen lähteä!

Toki on hienoa että minulla on mies joka osaa ja haluaa remontoida yhteistä kotiamme, mutta talo on ajanut koko kesän kaiken edelle, ja mietin edelleen sitä, että tämä ei nyt välttämättä ollut se elämä johon minä olisin niin hinkunut. Muistan hyvinkin sen epävarmuuden tunteen kun tätä ostettiin.. Ja siitä miehelle sanoin!

Muutama viikko sitten itkin kaverin kolmekymppisillä, että tämähän on ihan kun sinkkuna, kun jouduin edustamaan siellä yksin, koska mies ei ehtinyt talon remontoinnilta. Huomenna emme pääse ensimmäisen hääpäivämme kunniaksi reissuun kuten oli suunniteltu, koska taloa pitää remontoida. Kun se selvisi, kyllä alkoi leuka siinäkin väpättää!

Kyllähän tämä vähän mieltä vetää matalaksi. Ja maalipensseliä en tämän kesän jälkeen halua nähdä ikinä (tai ainakaan hetkeen…) Sen verran monta metriä on tullut maalattua! Että sellaista tänne rintamamiestalounelmaan kuulu.

Olenko rikki, olenko viallinen nainen? Miksi se vauvakuume ei tule vaikka sitä niin haluaisi!!! Miksi, miksi, miksi!

Siinä kiihkon pyörteissä sen liian myöhään tajuaa, nythän on kuukaudesta juuri sitä otollisinta aikaa… Iltani menee vähän järkytyksessä, miehellä ilossa. Vaikka on sata kertaa puhuttu että se on ok jos vauva tulee, silti kaipaan sitä, että todella haluan sitä! Puhun illalla apteekkiin menosta, mies ei innostu ajatuksesta.

Aamulla sanon että jätetään asia hautumaan, ja mies naama rakkaudesta loistaen pyytää minua antamaan vauvan tuloon edes mahdollisuuden, koska hän niin haluaisi olla isä. Lupaan että annetaan asian olla ja katsotaan miten luonto asian järjestää, ja kun mies jättää minut töihin sanoen rakastavansa minua, odotan että auto katoaa näkyvistä ja luikin apteekkiin kun pahin rikollinen, ja siltä minusta myös tuntuu. Pilleri ei mene alas ensimmäisellä, eikä vielä toisellakaan nielaisulla, vasta kolmannella saan sen huuhdottua väkisin alas.

Ja tunnen olevani maailman huonoin vaimo 🙁 varmasti olisin myös huono äiti.