Vaikean ratkaisun edessä
Aloitin ratsastuksen reilu 1,5 vuotta sitten noin 15 vuoden tauon jälkeen.
Eksyin tallille ystäväni mukana, ja tallilta löytyi kiva ryhmä jossa ratsasti samantasoisia ja samanlaisella taustalla kuin minäkin olevia aikuisia naisia. Ryhmä oli vähän sellainen höntsäilyryhmä, eli toki opettelimme tosissamme ratsastamaan, mutta rauhallisella tahdilla ilman mitään selkeitä tavoitteita. Nyt pari kuukautta sitten ryhmämme lakkautettiin ja tilalle tuli valmennusryhmä. Meidän ryhmämme hajoitettiin ja meidät sijoiteltiin muihin jo olemassa oleviin ryhmiin. Itse päädyin ryhmään jossa lähes kaikki ovat itseäni paljon edistyneempiä teinityttöjä jotka treenaavat selkeästi kilpailut mielessään. Olen yrittänyt pärjätä ryhmässä, mutta koen että se ei ole minua varten. Homma on vähän kuin juosten kustu.
Haasteita on aina kiva saada, mutta nyt koen että en edisty, koska kaikki aika menee vain siihen että yritän pärjätä ryhmän mukana verenmaku suussa. Ratsastus ei ole enää hauskaa. On se sen verran kallis harrastus, että kyllä sen pitäisi olla hauskaa jos sen sellaisena haluaa pitää! Eikä niin että joka kerta suorastaan pelottaa mennä tunnille.
Siirto toiseen ryhmään ei ole mahdollista. Tilaa ei ole, eikä oikein sopivan tasoista ryhmääkään. Olen nyt yrittänyt miettiä että mitä minä teen!! Pitäisikö minun luopua ryhmäpaikastani, koska ei se ole oikein niitä tyttöjäkään kohtaan että joukossa on yksi tunari jarruna… Pitäisikö oikeasti pitää tauko, vetää henkeä ja katsoa josko sinne jossain välissä perustettaisiin uudelleen tasoani vastaava ryhmä, tai käydä kokeilemassa muita talleja.
Rakastan ratsastusta, ja se saa minut jotenkin tuntemaan itseni ”erikoiseksi” hyvällä tavalla 🙂 mutta olisiko nyt vain luovan tauon paikka. Eihän sen tarvitse tarkottaa että luovutan, jos hetken pidän taukoa ja etsin parempaa ratkaisua?