Elät vain kerran. Vai elätkö?

Ja tämä ei edes liity uudelleensyntymään. Vaan siihen, että tuntuuko että olet elänyt elämäsi aikana monta erilaista elämän pätkää. Toki kaikki elävät lapsuuden, nuoruuden jne. Mutta onko aikuiselämässä monta erilasta elämää, joihin sisältyy eri ihmisiä ja vaiheita? 

Tänään jotenkin tajusin sen. Rakas ystäväni, entinen kämppäkaverini, saapui kaupunkiin monen sadan kilometrin päästä. Ilmoittamatta minulle. Tai muillekaan yhteisestä ystäväpiiristämme.

Hänellä oli muita menoja toisaalla, mutta yhtäkkiä koin heräämisen, että se aika kun olimme kämppäkavereita ja parhaita ystäviä, melkein siskoksia, ei palaa enää koskaan.

Molempien elämä on siirtynyt niistä ajoista eteenpäin (vaikka toki hyvällä tavalla) ja sitä elämää ei saa enää takaisin. Hän on saanut uusia ystäviä ja sisältöä elämäänsä, samoin minä, ja mikään ei ole enää niinkuin ennen.

Eikä tämä ole ainoa ”tapaus” elämässäni, vaan kun miettii kaikkia jaksoja, kaupunkeja joissa on asunut, työpaikkoja, entisiä poikaystäviä, ne kaikki tuntuvat erillisiltä elämiltä joita on elänyt aivan eri ihminen joka elää juuri tämän hetkistä elämää. Toki kaikkien noiden vuosien ja kokemusten ansiosta olen se ihminen joka tällä hetkellä olen, mutta tällä hetkellä ne tuntuvat niin kaukaiselta ja vieraalta ajalta. Aivan kuin eri ihmiset olisivat käyneet tekemässä hyppyjä elämäni sisällä ja luoneet näitä jaksoja, muistoja.

Vielä kun ajattelee elämää eteenpäin monta kymmentä vuotta, millaisia jaksoja sinne tulee mahtumaan, ja tuntuuko tämän hetkinen elämänjakso vuosien päästä yhtä vieraalle mille tuokin jakso rakkaan ystävän kanssa jaettuna tuntuu nyt.

Suhteet Oma elämä

Kuinka vaatetat puutarhatontun

Hankintalistallani on jo pidemmän aikaa ollut ulkoilupuku. Tänään se löytyi. Lastenvaateosastolta.

Pyörin naistenosastolla ja sovittelin pukuja. Kaikki tuntuivat liian isoille. Hetken jo ehdin kimpaantua että mistä hitosta minä löydän sopivan, kunnes keksin että marssin lastenosastolle ja sovitan sieltä pukua. Kannatti. Lasten 164 kokoinen toppapuku istui päälle kuin hanska! Mieheni jaksoi hihitellä asialle. Hänellä on vaimo jolla on lasten toppapuku… On siitä siitä jotain hyötyäkin kun kroppa on kuin pikkupojalla, edulliset lastenvaatteet mahtuvat päälle 😀

No, en ajatellut kuitenkaan siirtyä ostelemaan sen enempää vaatteita sieltä, ne prinsessa ja Cars- kuosit eivät ehkä ole niitä sopivimpia toimistotyössä olevalle kolmekymppiselle tätille 😀

Pääsin myös testaamaan uutta pukua saman tien, kun lähdin kokeilemaan hiihtoa 17 vuoden tauon jälkeen. Oli oikein hauskaa. Puoli tuntia jaksoin näin alkuun kokeiluluontoisesti suksia, ja kyllä siinä lämmin tuli. Aion mennä uudelleen. Jos lumet ei ehdi sulaa pois.

Suhteet Oma elämä