Erityisherkkyyteni / Highly Sensitive Person / HSP

Haluan tosi kovasti kirjoittaa omasta erityisherkkyydestäni. Itse luen erittäin mielelläni, jos huomaan jonkun kertovan omasta herkkyydestään. Tietoa ei ole tarjolla paljon. Tutkittua tietoa vielä vähemmän.

Olen aloittanut tämän postauksen useita kertoja, päässyt aika pitkälle ja sitten kumittanut kaiken pois. Minun on vaikea määritellä omaa erityisherkkyyttäni. Minulla on paljon erityisherkän piirteitä ja istun suurilta osin erityisherkän määritelmiin, mutta en kuitenkaan osaa määritellä itseäni. Olen tiennyt kuitenkin koko ikäni, että olen hiukan erilainen. Nykyään tiedän, että en ole ainoa.

Ajattelen nopeasti, pystyn vaihtamaan näkökulmaa lennossa ja saan helposti ajatukseni kaaokseen. Jos minulta kysytään omaa mielipidettäni johonkin asiaan, en aina tiedä mitä vastata. Minulla ei aina ole harmainta aavistustakaan mitä mieltä olisin. Nojaan todella paljon faktoihin, en osaa vastata jos minulla ei ole asiasta riittävän paljon tietoa. Jos minulta kysytään ammatillista mielipidettä, tiedän melkein aina mitä vastata. Jos en tiedä, tiedän mistä hankin tiedon tai tiedän mistä ohjaan hankkimaan tiedon.

En aina jaksa odottaa, että toinen ymmärtää vasta kohta saman, jonka itse oivalsin heti, olin sitten töissä tai kotona. Näen ja hahmotan helposti asiakokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita. Yleensä tiedän, että kohta sattuu jotain. Näen ns. vaaranpaikkoja ja totean todella usein ”mähän sanoin”.

Luen ihmisiä päästä varpaisiin, tiedostamattani. Aistin tunnetiloja. Kiinnitän helposti enemmän huomioita kehonkieleen ja äänensävyyn kuin itse sanoihin ja analysoin ja prosessoin saamaani informaatioita. Toisaaltaan kiinnitän huomiota myös sanavalintoihin. Sosiaaliset taitoni ovat hyvät, mutta en juuri käytä niitä vapaa-ajallani muuta kuin perheeni kesken. Sosiaalisuus kuluttaa minua, eikä ihme, koska minulla on tuntosarvet koko ajan pystyssä. Olen kuin kävelevä antenni ja mulla on peilejä joka suuntaan. Mielummin karsin ärsykkeitä minimiin, kuin vastaanottaisin koko ajan, koska ilmeisesti käsittelen näkemääni, kuulemaani ja aistimaani enempi kuin 80-85% ihmisistä.

Imen toisten tunteita, ajatuksia ja jopa murteita itseeni kuin pesusieni. Toisinaan minun on hankala erottaa omat tunteeni toisten tunteista. Vaihdan helposti biisiä jos se on hidastempoinen ja surullinen. Olen kuullut, että ihmisillä on tapana kuunnella surullista musiikkia, jos ovat itse surullisia. Ei helvetissä. Minulle riittää kannettavaksi oma suruni ja jos kuuntelen surullisia biisejä oma suruni tuplaantuu ja olo muuttuu kahta kauheammaksi.

Pidän koirista. Niitä on helppo lukea eikä ne valehtele. Niillä on olemassa vain muutamia motiiveja ohjaamaan toimintaansa. Niiiin ennakoitavaa. Koiraa sanotaan ihmisen parhaaksi ystäväksi. Meillä on tällä hetkellä koira, josta olen sanonut, että jos tämä koira on ihmisen paras ystävä, niin onpa aika paska kaveri. Sillä on toki hyvätkin puolensa. Ja kohta sillä on kaveri. Tykkään hännän heilumisesta, ilosta, ja siksi kävimme valkkaamassa viime viikonloppuna pentulaatikosta iloisen kaverin paskalle kaverillemme. Ms. Money Penny saapuu meille perjantai-iltana.

Panostan vähän itseeni ja paljon ympäristöön jossa olen. Tykkään panostaa myös niihin asioihin, joilla teen jotain.

Luonto on minulle tärkeä. En välttämättä vietä tunteja samoamassa,saati istu puussa ja halaa sitä, mutta metsän ja vesistön pitää kuitenkin olla kävelyetäisyydellä. Minulla pitää olla mahdollisuus nähdä ne.

Sauna ei ole mun juttu. Helle ei ole mun juttu. Kova pakkanen ei ole mun juttu. Uiminen ei ole mun juttu. +23 tasainen lämpötila on mun juttu ja n +39 asteisessa kylvyssä voin maata.

Kyseenalaistan paljon, yleensä se on tiedon puutetta. Sanon mielummin ei niin kauan, kuin minulla on riittävästi perusteita ja tietoa sanoa kyllä. Tämän on opettanut kokemus, elämässäni oli pitkä ajanjakso jolloin en osannut sano ei, vaan suostun paljoon määrään asioita vain siksi, että toiselle tulisi hyvä mieli. Ja tämä taas siksi, että se helkkari pahaolo tarttuu minuun. Toisen ilo, on minunkin ilo, pätee edelleen jossain asioissa, mutta jos toisen ilo aiheuttaa minulle ongelmia, en suostu. Siksi haluan nykyään tietää mihin tarkalleen ottaen suostun ja mihin en.

Monet ovat sanoneet, että ei oikein ”pääse minusta perille”. En ole koskaan ymmärtänyt mitä he tarkoittavat, eivätkä hekään ole osaneet sitä selittää. Luulen sen liittyvän siihen, että maailmankuvani on melko rikas ja ajatteluni rönsyilevää. Niin myös kiinnostukseni kohteet. En ole rajoittunut mihinkään tiettyihin raameihin, en vain sovi niihin, en oikein missään asiassa. En esimerkiksi pystyisi  ikinä bloggaamaan vain yhdestä aihepiiristä tai sitten minulla pitäisi olla kymmenen eri blogia.

Minua ärsyttää suunnattomasti jos joku puhuu minulle tavalla, että ”sitten kun sinä sitä ja sitten kun sinä tätä”. Olen hienotunteinen, enkä ikinä asettaisi toista todellista ihmistä noin vain kuvitteellisen asemaan. Minua ärsyttää myös suunnattomasti väärät olettamukset ja niiden perusteella tehdyt päätelmät. Esim. kommentti ”onks sust kiva samistella samanlaisissa housuissa kun sun tyttärellä on hah hah”. Juttuhan meni näin, että ostin housuni viime keväänä ja exäni osti tytölle samanlaiset housut viikko sitten eikä exälläni ollut mitään käsitystä siitä, että minulla on samanlaiset. Tyttö tuli meille viettämään viikkoaan ja lähdettiin kauppaan. Samanlaiset housut jalassa. Minulle on aivan sama vaikka meillä on samanlaiset housut jalassa, mutta ajatus ei todellakaan ole ollut minun, eikä kenenkään muunkaan. Niin vain sattui käymään. Tollaiset toteamukset loukkaa minua ja otan eniten itseeni noista. Toisaalta mietin, että onpa henkilöllä aika köyhä tapa ajattella eikä ole juuri näkökulmien vaihtamisen taitoa suotu. Häpeä ei ole minun, mutta jotenkin myötähäpeän sanojan puolesta. Normaali ihminen ei vaivautuisi edes miettimään tuota, vaan unohtaisi sen samantien. Minä en, jaksan pahoittaa tuosta mieleni vielä monena päivänä vähintään parin viikon ajan.

Erityisherkkyydestä on minulle myös paljon hyötyä. Työssäni minun on nimenomaan tärkeää osata tehdä herkästi huomioita ja nähdä asioita kokonaisuuksina, tehdä nopeita päätöksiä tutkittuun tietoon / faktoihin perustellen. Minulla ei ole superihmisen aisteja, en kuule, enkä näe sen paremmin kuin muutkaan, mutta kiinnitän tavallista enempi huomiota siihen mitä näen ja kuulen ja mietin syitä niille. Huomaan muutokset helposti, oli ne sitten jonkun tunteissa, olemuksessa tai kukkaruukun paikassa.

Voisin jatkaa juttua vielä metrin verran, mutta eiköhän tässä ollut jo jotakin. Tekstiä pystyy ymmärtämään vain toinen erityisherkkä ja kiva jos paikalle sattui yksikin joka tunnisti samoja piirteitä itsessään.

Edit 1.8.2019 Todennäköisesti kaikkia tekstejäni ja ajatteluani, tekojani, kokemuksiani ja huomioita pystyy täysin ymmärtämään vain toinen erityisherkkä. En mainitse herkkyydestäni jokaisessa postauksessani erikseen, joten jos jatkossa seuraat blogiani, voit hyvillä mielin lukea sitä erityisherkän näkökulmasta. Minä en muutu.

-Heidix

Kommentit (5)
  1. Heippa 🙂
    Olipa ihanan ”tuttua”tekstiä. Innolla jään lukemaan blogiasi, vaikka et enää tästä aiheesta kirjoittaisikaan! Sopiiko kysyä, millaista työtä teet? Mielenkiinnosta vaan 🙂

    1. Hei! Ja kiitos mukavasta palautteesta. 🙂 Tervetuloa blogin lukijaksi. Teen hoitotyötä akuutisti sairastuneiden parissa, pääpaino työssäni on tilanarvioinnissa ja työni on enimmäkseen lähempänä lääketiedettä kuin hoitotiedettä. Tosin en tiedä mikä minusta isona tulee. Erityisherkkänä tuntuu, että muutaman vuoden välein haluan kehittää itseäni uusiin tuuliin, kun alkaa tuntumaan että ”tää on jo nähty”. Vähintäänkin omaksi iloksi pitää jotain uutta opiskella aika ajoin. 🙂

  2. Kiitos kommenteista. Mulla on tullut empaattisuuden kanssa iän myötä vähän sellasta vastareaktioo. Tunnistan toisten tunteet helposti, mut jos ne on sellaisia, että en just nyt jaksais sellasta, niin mulla käy jotenkin hermoon. En mitenkään haluasi alkaa käsittelemään esim jonkun pettymystä. Tää tuntuu ihan fyysisinä oireina – sykkeen nousuna, hengitys kiihtyy myös. Pystyn peittämään että olen vähän hermostunut tilanteesta. Mulle sanottiin joskus, että multa on empatia loppunut 😀 Tunnistan tilanteet, mutta en millään haluaisi olla niissä osallisena.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *