Haluan jättää astiat pöytään ja olla petaamatta sänkyä. t: äiti

Haluan käydä syömässä muiden tekemään ruokaa. Jättää astiat pöytään ja olla miettimättä likaisia kattiloita. Olla petaamatta sänkyä. Seistä pitkään ilman mitään kiirettä suihkussa aamuin illoin ja pestä hiukset vaikka kahdesti miettimättä vesilaskua. Ja olla kaikinpuolin tekemättä mitään arkista.   Mahdollisimman monta päivää peräkkäin.

Kotiarkeni on enimmäkseen aina sitä samaa arkea lasten ateria- ja unirytmejä ylläpitäen, suht samalla kaavalla.  Nukun vauvan kanssa, siivoan vauvan kanssa, pesen pyykit vauvan kanssa, teen ruoat vauvan kanssa, syön vauvan kanssa, tiskaan vauvan kanssa, käyn kaupassa vauvan kanssa, lenkkeilen vauvan kanssa ja b l o g g a a n vauvan kanssa. Ihan normihommat kun on vauva talossa, mutta voi sitä välillä vähän keventää. Jopa suositeltavaa.

Vauvasta ateria- ja unirytmineen en tosin luovu päiväksikään, mutta kaikkia muita kaavoja haluan rikkoa. Siispä. Me lähdemme  huomenna kolmeksi yöksi hotelliin, täällä kotimaassa. Minä, mies ja vauva. Minulle on aivan sama missä korpikuusen kannon alla se hotelli on, kunhan minä saan nuo mainitsemani asiat. Ei ole edes väliä mitä ruokaa on tarjolla, kunhan sitä on, eikä minun tarvitse laittaa tikkua ristiin sen eteen (euroja pöydälle kylläkin). Lisäksi isommat lapset sukuloivat hotelliloman ajan. Ja koira on koirahotellissa. Huokailen helpotuksesta jo nyt. Mutta hei oikeesti, olen ansainnut tämän. Olen ollut vuoden kotona.

Arjen kaavojen rikkominen tekee mielelle hyvää. Tiedättehän sanonnan että reissuun on kiva lähteä, mutta kiva on kotiinkin palata. Kun tuo tunne on päällä, on irtiotto onnistunut. Kun kotiin palatessa tuntuu siltä, että onpa kiva tehdä kaikki taas itse on oman kodin ja arjen arvostus kohdallaan. Jos ei tunnu tuolta, jotain varmaan pitäisi muuttaa.

Yleensä minulla on ollut hyvä fiilis kotiin palatessa ja sitä nytkin odotan tulevaksi, mutta on minulla myös monesti reissun jälkeen kotiin palatessa selkeä fiilis esimerkiksi jostain kodin esineestä, että tuo häiritsee minua ja se saa lähteä. Vanha olkkarin pöytä tai iänikuinen jakkara, jota siirretään paikasta toiseen, eikä sille löydy paikkaa mistään. Tai haluan vaihtaa huonekalujen järjestystä tai verhot ja luoda tunnelmaa kotiin erilailla. En ole keksinyt mistä tuo johtuu, mutta jotenkin se on jatkumoa sille lomareissulle, että haluaa myös kotona lomaa jostakin sellaisesta asiasta mikä on häirinnyt, mutta en ole tiennyt sen häiritsevän. Ehkä sen tunteena vasta huomaa kun ei ole ollut hetkeen kotona ja palaa takaisin ja esineen tai järjestyksen luoma tunnelma iskee kasvoille. Sitä tunnetta haluaa keventää jos mahdollista. Ja taas eletään puoli vuotta tai vuosi tyytyväisinä.

En osaa sanoa bloggaanko reissun päältä vai en, mutta instastooria yritän päivitellä: @heidimaria_h.

Nyt pakkaamaan. Niin ja kotihan pitää siivota ennen kuin lähdetään.

– Heidix

Kommentit (2)
  1. Mukavaa irtiottoa teille! Nämä on välillä todella tarpeen, muodossa tai toisessa, perheen kesken tai itsekseen. 🙂
    (Mäkin niin halusin jättäävälillä astiat pöydälle, mutta appivanhemilla asuessa en voisi kuvitellakaan, kun tiedän että anoppi sitten siivoaisi miedän sotkut. Ja se on jo vähän liian noloa. Omaa kotia odotellessa :D)

    1. Kiitos! Mutta siis apua, toivon teille omaa kotia ja pian 😀 Tuo järjestely vaatii jo vähän nöyryyttä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *