Olen miettinyt omien valintojeni vaikutusta ilmastoon. Ostotapani ei ole juuri muuttunut viime vuosien aikana, mutta ehkä olisi aika niitä päivittää, ainakin joltain osin. Havahduin ajattelemaan koko asiaa, kun yht äkkiä instagram-tililleni alkoi pudota yhteistyötarjouksia ”Hi Heidi, we would love to work with you! DM @yritys and mention us. #hashtaginfluencers”. Katsoin yrityksen profiilia ja sieltä pikaisella vilkaisulla löytyi muotia ja vaatteita Australiasta. Kiitin ja kieltäydyin. Olisipa aika ekoteko minulle lähetellä vaatteita ihan australiasta asti, kun niitä saa lähempääkin vähemmällä ilmastorasituksella.

Mieleeni muistuikin heti, että olin juuri tilannut verkkokaupasta vaatteita, pohjoismaiden sisäpuolelta, mutta silti. Enhän mä mitään ilmastoa säästä, vaikken Australiasta asti vaatteita lennätä. Vaatteet jotka juuri tilasin, on kuitenkin Made in China, Korea, Taiwan tjsp. Seuraavaksi aloin miettimään, tehdäänkö Suomessa vaatteita!? No tehdäänhän niitä. Ekana kyllä tuli mieleen suuret Suomalaiset vaatebrändit, joista minulle tuli mielikuvaksi kukkakuosit, vaakaviivat ja oma äitini. Päätin kuitenkin selvittää asiaa enempi.

Googlasin  ”Suomessa valmistetut vaatteet” ja ”Made in Finland” –  hakutuloksista tuli vastaan vaikka mitä löytöjä. Olin hämmentynyt. Selasin linkkejä, kokonaisia linkkilistoja ja verkkokauppoja. Löysin heti muutaman vaatteen sekä itselleni että vauvalle. Löytämieni vaatteiden koko valmistusketju on Suomessa. Siis näitä mä voisin mielelläni häshtägätä, ajattelin. Uskallan suositella googlaamaan, löytämään itselle mieleisiä tuotteita ja tukemaan Suomalaista suunnittelua ja työtä. Kotimaisuus on myös trendikästä.

Pienistä puroista tulee isoja virtoja, sano. Tämä oli minulle jokseenkin ahaa elämys. En tiedä kuinka ämpäri päässä olen elämääni lähes 40 vuotta kulkenut etten sen tarkemmin ole miettinyt vaatevalintojani, vaan mennyt varmastikin helpoimman mukaan ja kolunnut suurien ketjujen vaaterekkejä, joista harvemmin pienien tuottajien luomuksia löytyy. En lupaa että joka ainoa vaatteeni jatkossa olisi Suomessa valmistettu, mutta yksikin on varmasti kotiinpäin. Minusta tuntuu juuri nyt siltä, että en esim. välttämättä seuraaviksi salitrikoiksi tilaa kolmea raitaa, kun aika hyvännäköisiä trikoita saa samalla rahalla, jopa vähemmälläkin –  Pirkanmaalta. Aamen.

Tyttäreni 9v. ilmoitti minulle viime viikolla, että hän haluaa korviin reiät. Selvä juttu, lupasin palata asiaan kesälomien alettua. Kysyin häneltä muutama vuosi sitten, haluaako hän korviin reiät ja silloin vastaus oli ehdoton ei. Annoin asian olla, koska mielestäni asia on yksinomaan lapsen oma valinta. Itse aikoinaan noin 9-10 vuotiaana halusin korvikset ja sain ne, muistan tilanteen hyvin. Ne laitettiin Keravalla. Isäni ja äitini olivat silloin torikauppiaita ja olin paljon Keravan torilla mukana. Etsin itse kultasepänliikkeen ja kävin tiedustelemassa hintoja jne. Toripäivän jälkeen äitini kanssa poikettiin samaiseen kultasepänliikkeeseen reiät laittattamaan. Valitsin punaiset korvanapit. Mukava muisto.

Nyt kävelin oman tyttäreni kanssa yhdessä kaupungille (ei kuitenkaan Keravalla) asiaa hoitamaan, kaupunkimme ainoaan kultasepänliikkeeseen. Tai lävistämöön, niinkuin hän itse paikkaa kutsui. Matkalla keskusteltiin korviksien laitosta ja kysyin mitä mieltä hän itse on. Onko hyvä näin, että hän sai itse päättää haluaako korvikset, milloin ne haluaa ja että hän muistaa tapahtuman kun on jo aika iso tyttö? Hän oli sitä mieltä, että näin asian kuuluu mennäkin.Minä olen samaa mieltä. Aion tulevaisuudessa vauvan kanssa toimia samoin, eli ehkä kymmenen vuoden päästä laitatetaan ensikorut jos hän itse haluaa.

Ensimmäinen korvakoru tytölle meni paikoilleen sujuvasti. Sitten tuli itku. Tyttö kertoi jälkeenpäin, että häntä ei varsinaisesti sattunut, enemminkin yht äkkiä vain alkoi pelottamaan. Jouduimme hiukan neuvottelemaan ja halailemaan, että myös toiseen korvaan saatiin kaunis sininen nappikoru. Kun urakka oli ohi, tyttö oli tosi ylpeä itsestään. Minusta tuntui kivalta myös. Homman hinta oli kaikkinensa 15e.

Käytiin korviksia juhlistamassa konditoriassa. Korvakorutyttö valkkasi itselleen possumunkin. Käytiin vielä herkuttelun jälkeen pyörähtämässä kirpparilla ja ostamassa neidin kännykkään uusi panssarilasi. Minulle jäi tästä retkestä hyvä mieli ja toivon, että tyttärelleni jäi yhtä mukava muisto korviksien laitosta, kuin itsellenikin aikanaan.

Saatiin kultasepänliikkeestä mukaan hyvät hoito-ohjeet uusille reiille. Sieltä kysyttiin, haluammeko jo ostaa ensimmäiset oikeat korvakorut mukaan, jotka vaihdetaan nappien tilalle n. 6 viikon kuluttua. – Ei haluta, me tehdään uusi kesäinen kävelyretki kun niiden aika on. Ostin itselleni tällä samalla reissulla hopeiset ”peruspallonappikorut” joista vauva ei saa kiinni. En ole vuosiin pitänyt korviksia. Ihme kyllä reiät vielä olivat olemassa. Joudun tai lähinnä pääsen asioimaan samassa liikkeessä piakkoin, mutta siitä kerron myöhemmin. 🙂