Näitä postpartum-tyyppisiä julkaisuja on ollut varmaankin valtavasti, mutta joukkoon mahtunee yksi lisää. Julkaisin samankaltaisen kuvasarjan instassa ja sieltä saamani palautteen perusteella ajattelin, että varmaan tämän voi upottaa myös tänne blogiin. Tarkoituksenani on kertoa, että vaikka on näennäisesti hoikka, ei välttämättä ole kovin timmi. Mutta mitäpä tuota häpeilemään.

Tässä on minun viiden raskauden runtelema keskivartalo. Josta en ole ylpeä, vaikka syytä kyllä olisi. Hätäsektion aiheuttama pystyarpi navan alapuolella vuodelta 2001, joka etäisesti saa alavatsan näyttämään toiselta perseeltä – sehän on vain taisteluvoitto! Sain esikoiseni äitienpäivänä 2001, vaikka hetken näytti siltä että kuollaan molemmat. Lisäksi minulla on kangaspaitojen alla piilossa aito nahkapaita. Sitä voi muovailla kuin pullataikinaa, ihan selkään asti voin tehdä uimarenkaan itselleni. Vatsanahan voi myös tunkea housuihin, mutta silloin kannattaa olla liikkumatta ja hengittämättä turhan syvään. Olen minä saattanut syödä vähän karkkiakin tuohon mahaan. Ja pitsaa. Mutta tämmöinen minä olen vaikka jokin mukavasta kulmasta otettu salikuva timmin vaikutelman antaisikin.

nimimerkillä: näennäisesti hoikka

Vaatimatonta elämääni voi seurata instassa @heidi_vnhksk

Välillä vain on päästävä pois kodin askareista ja minulla on tällä hetkellä tähän kaksi keinoa. Vaunulenkit aamu- tai päiväaikaan (säävaraus) ja salilla käynti. Vaunuilla ollaan vauvan kanssa liikuttu tänä vuonna kännykkä sovelluksen mukaan 300km verran. Salikortin ostin itselleni netistä äitienpäivän kunniaksi.

Tyttö viihtyy vaunuissa, se edesauttaa kovasti ulkoilua. Hän on viidestä lapsestani ensimmäinen, joka todella tykkää vaunukyydeistä. Välillä ollaan samalla aamulenkillä saatettu 3lk:nen isosisko kouluun ja käyty myös samalla n. 3km päässä kaupassa. Asumme melko korkean mäen päällä ja kaupasta onkin oikeastaan vain ylämäkeä kotiimme ja täytyy sanoa, että kevään lenkit olivat oiva peruskunnon kohottaja raskauden jälkeen. Vaunut, vauva, 5 litraa maitoa ym kauppatavarat kyydissä ylämäkeen. Huh huh, hiki on tullut monet kerrat. Ja yleensä tosi hyvä mieli.

Sali. Salilla vauva ei ole mukana tietenkään ollenkaan, vaan mieheni osallistuu äitienpäivälahjaani hoitamalla sillä aikaa lasta, kun käyn rautaa nostelemassa. Ihastuin totisesti kolmen vuoden tauon jälkeen extempore päätöksestä aloittaa salilla käynti. Näin kesän kynnyksellä sain salikortin -50% hintaan kolmeksi kuukaudeksi. Olen käynyt salilla nyt 2-3 x viikossa, eka kerta oli kyllä ihan pelkkää lihasten herättelyä pienillä painoilla, mutta pikkuhiljaa olen voinut nostaa painoja.

Käyn salilla ihan puhtaasti omaksi ilokseni ilman suuria tavoitteita. Salin jälkeen on jotenkin tosi energinen olo. Tykkään siitä.

Aurinkoista helatorstaita kaikille!