Tällä viikolla on tullut arkisten asioiden lomassa luettua kirjoja ja siivottua niitä kohtia talossa, jotka on olleet hiukan laiminlyötyjä (sis.kissanhiekkalaatikko, mä inhoan sitä boxia). Eteinen on saanut uuden järjestyksensä ja sen semmoista. Samalla tuli mietittyä vähän sitä sun tätä.

Mielipiteeni kauneusihanteista ja kehonkuvasta

Minä en koskaan ole ollut mikään ruusu, mutta kukkiihan se perunakin sanoi isä vainaa aikanaan. ”Antaapa olla” on ollut mun filosofiani oikeastaan aina omaan kehonkuvaani ja kauneusihanteisiin. Olen myös kuullut Don Juaneilta kommentteja, että ”ootpa muuten tosi kaunis”. ”On hyvänäköisiä ja sitten on kauniita, sä oot kaunis”. Joko olen täysin sokea omalle peilikuvalleni tai mua on muuten vaan yritetty hurmata, mutta olen tosi paljon eri mieltä. Tai sitten toi piti paikkansa vielä 10-15 vuotta sitten. Noh anycase. I really don’t care.

Kauneuden tavoittelu jos ei kauniina itseään pidä tai ei kertakaikkiaan ole, niin so what? Mitä sillä kauneudella saa? Menestestystä? Kunniaa? Valtaa? Ööh. Minkälaista menestystä? Minkälaista kunniaa? Minkälaista valtaa? Tuota noin. Mitä teille tulee mieleen   esim. näistä nimistä: Elisabeth Rehn, Tarja Halonen ja Angela Merkel? Minusta tuntuu, että nämä naiset ei alkujaankaan lähtenyt missikisoihin, eikä heidän työssään kehokuvalla mun mielestä ole merkitystä, mutta. He ovat loistavia esikuvia. Menestystä? – Jep. Kunniaa? Jep. Valtaa? Jep. Jos noita kaipaa.

Enkä nyt todellakaan tarkoita että mainitsemani naiset olisi rumia, mutta mun mielestä heistä ei nyt, eikä aikanaan huokunut sellainen liian liipattu fiilis eli pinnallisuus. Itse pidän aika konservatiivisesta tyylistä. Vaikkei mulla oikeasti ole yhtään jakkupukua, eikä ole ikinä ollutkaan. Olen kettuhousutyttöjä ja mulla on paljon orthexin rasioita. Mutta arvostan silti ajattomuutta ja omanlaistaan arvokkuutta.

Se miltä ihminen näyttää, niin paljonko hän pystyi alkujaan siihen itse vaikuttamaan? Toisen haukkuminen rumaksi tai aliarvostaminen ulkonäön vuoksi on naurettavaa. Myös itsensä haukkuminen ulkonäkönsä vuoksi on siksi naurettavaa. Mullon ollut aina ihan hirveä tukka, mutta en minä voi päänahkaa vaihtaa toiseen. Enkä naamaa. Asioihin joihin ei voi vaikuttaa, ei kannattas juuttua. Itsensä hyväksyminen helpottaa elämää. Oli ihminen ruma, kaunis, laiha tai lihava tai mitä tahansa, hän on aina kaunis jos kasvot hymyilee.

Kauniin ihmisen aliarvostaminen on naurettavaa myös. Tätäkin tapahtuu, kiusataan siksi, että toinen on niin upea. Minkä kukaan itselleen mahtaa? Ihmisarvoltaan ollaan silti kaikki samalla viivalla, mutta omalla käyttäytymisellä voi kyllä helposti tehdä itsensä halpamaiseksi, oli ruma tai kaunis, lihava tai laiha.

Minä en ole varsinaisesti ja ainakaan pelkästään kasvojen piirteillä ja kehon muodoilla ansainnut elämässäni mitään. Se minkä miellän menestykseksi, olen ansainnut korvienvälillä ja t y ö l l ä. Ja omissa mittasuhteissaan minulla on menestystä, kunniaa ja valtaa. Se riittää just sellaisenaan mulle. Rahaa vois tietty olla enempi. Arvostan kuitenkin eniten pieniä asioita ja loppujen lopuksi, niin kauan kuin mulla on varaa kahviin kaikki on hyvin.

Puutelista

Mulla on tiettykin pitkä lista juttuja joita oma menestykseni ei ole minulle tuonut tai ainakaan niin, että kaikki olisi aina ajantasalla, mutta joita aion hankkia sitten kun pystyn. Tämä ei nyt sinänsä liity kehonkuvaan ja kauneusihanteisiin, muuten kuin niin, että oli rikas tai köyhä eikä asu viidakossa ilman sähköä, niin tässäkin ollaan kaikki kansalaiset samalla viivalla. Kaikilla on tarpeita. Mietin muutaman turhaketarpeen, joita ilman pärjään, mutta joita haluaisin. Isoja ja pieniä tulevaisuuden haaveita. Haaveilla pitää, haaveilla saa, vaikka haluaminen buddhan opeilla aiheuttaakin kärsimystä.

-Mikrojärjestelmäkamera. Mulla on järkkäri, mutta se on ihan hirveä möhkö. En halua kantaa sitä ja objektiiveja mukana. Eikä siinä todellakaan ole mitään bluetoothia.

-Uusi kännykkä. Mun kännykkä ei ole edes vanha, mutta sillä sellainen persoona, että en aina jaksa sen oikkuja.

-Uusi läppäri. Vanha alkaa olla dementoinut. Väitti taannoin, että olen vaihtanut salasanan, vaikka oikeesti en ollut. Akku kuumenee kans välillä.

-Uusi imuri. Vanhan impan johdon kuori on rikkoontunut yhestä kohtaa ja se polttaa sulakkeen välillä kun laittaa imurin päälle.

-Keittiön pöytä vaihtoon. Uuessa vois olla joku instaystävällinen tamminen kansi. Ja tuolit kans.

-Olohuoneen pöytä vaihtoon. Sais olla tammea kanssa. Sellanen minkä alta mahtuu imuroimaan.

-Tramppa pihalle.  Pitää olla turvaverkot. Vähintään 3,5 metriä. Lapset on intoilleet siitä jo pitkään.

– Vihkoja ja kyniä. Tykkään piirrellä näitä blogitekstejä etukäteen manuaalisti. Oon käyttänyt kohta kaikki paperit ja vanhat kynät mitä talosta löytyy.

-Eteisen ja kylppärin remppa. Kling kling kling. Tähän muuten uppoo euroja.

-Koiralle uus panta. Vetää vanhasta välillä pään läpi ja karkaa.

-Vauva tarttis ehkä sellaisen kävelytuolin. Haluaa tosi laiskasti käyttää jalkojaan tällä hetkellä. Se vois motivoida tyttöä. Ja tiedän, tuoli ei ergonomisesti opeta askeltamaan oikein, mutta nyt pitäs vaan pikkuhiljaa alkaa ylipäätään askeltamaan ja varaamaan jaloille.

-Sellanen iso JBL  sinihammaskauitin.

-Jalkahoito

-Hieronta

-Kasvohoito

-Meikkejä, voiteita ja tuubeja.

-Vaippoja. n. 10kg:lle.

-Leffa- ja teatterilippuja.

-Ilmaisia illallisia, hotelliöitä ja lahjakortteja ruokakauppaan.

Saa laittaa tulemaan.

Sayonara,

-Heidix