Rv 13-20 ja rakenneultra

Onpas ollut aikamoinen raskauden puolikas tällä kertaa! Ensimmäinen kolmannes ei ollutkaan se pahin vaan pahoinvointia, huimausta ja ruokahaluttomuutta jatkui ihan puoliväliin saakka. Raskaudesta nauttiminen on ollut todella haastavaa! Onneksi sentään vatsa pompahti tosi nopeasti, ja nyt mennään jo samoissa mitoissa kuin viime kerralla vikan kolmanneksen aikana. Nyt jäi välistä kokonaan se vaihe, jossa normaalit vaatteet kiristävät ja äitiysvaatteet ovat liian isoja. 

Vauvan liikkeet ovat tuntuneet jo melko aikaisilta viikoilta asti, ehkä rv 12 ensimmäisen kerran. Vasta lähipäivinä liikkeet ovat alkaneet tuntua säännöllisesti, ja tämä tuntuukin olevan hurjasti vauhdikkaampi kaveri kuin isoveikkansa. Hankin myös kotidopplerin rauhoittamaan mieltäni lähinnä niiksi päiviksi, kun liikkeitä ei tunnu. Eipä mennyt 15€ hukkaan, sillä joka kerta olen saanut edes pienen hetken sykkeitä kuunneltua.

Hankintoja ollaan tehty jo jonkun verran, vaikka isoveikalta on kaikki vielä tallessa. Toinen pinnasänky ostettiin ensimmäisenä, koska pikku-R:n siirtäminen juniorisänkyyn tuntuu vielä melko hasardilta, kunnei tuo vielä edes kävele tuetta. Yläkerrasta puuttuu myös turvaportti, joten pinnat ainakin hidastavat sängystä pois tuloa, jos sen joku päivä hoksaa. Kirpparilta on ostettu myös reunapehmuste, vauvaviltti ja fleecehaalari. Tuplavaunut ovat suurin hankinta, ja niitä olenkin tutkaillut ihan plussatestistä alkaen, mutta olemme odottaneet rakenneultraa. Mountain Buggy Duetit ja Bumbleride Indie Teinit ovat tällä hetkellä potentiaalisimmat. Kolmas vaihtoehto on Emmaljungan Double Viking 735:et, mutta näissä alkaa hinta tulemaan vastaan. Eniten mua houkuttelee vaunut, jotka saa tarvittaessa muutettua myös yhdelle sopiviksi. Tällöin voisimme myydä Brio Smilet pois.

Rakenneultra oli eilen. Jännitin sitä enemmän kuin viime kerralla. Lähinnä jännitti vauvan koko, koska pikku-R oli syntyessään pienipainoinen ja viitteitä siihen näkyi jo rakenneultrassa. Sama toistui tällä kertaa, vauva vastasi rv 20+3 kun viikkoja on 21+0. Heitto on tosin kovin pieni. Ultraava hoitaja kävi varmistamassa asian vielä lääkäriltä, sillä meillä on samaisesta syystä äitiyspolille ylimääräinen ultra-aika rv 28. Lääkärin mielestä tämä oli ihan OK väli. Sukupuolta tämä siveyden sipuli ei suostunut näyttämään yrityksistä huolimatta, ja kaikki rakenteet olivat juuri niin kuin pitikin. Mikä helpotus!

Odotus siis jatkuu, mutta astetta turvallisemmin ja varmemmin mielin. Mekko-ostoksille en ihan vielä uskalla mennä… Toukokuussa sitten!

Perhe Lapset Raskaus ja synnytys

Loputon krapula – rv 10-12

Viime viikot ovat olleet yhtä hullunmyllyä. On juostu neuvolassa ja TYKSissä. Pikku-R sai MPR-rokotteen, josta kuumeili vielä seuraavan päivän valokuvauksessakin. Äitiyspolin käynti oli yhtä yllätyksellinen, kuin valokuvaus kuumepotilaan kanssa, kun lääkäri ilmoitti, että niskaturvotusultra tehdään samalla reissulla. Siellä se liikuskeli vimmatusti, josta päättelin sen olevan hengissä. Lääkäri kun ei kuunnellut tai etsinyt sykkeitä missään kohtaa.

Päätimme julkistaa vauvauutiset pikku-R:n synttärijuhlissa. Osa sukulaisista hihkui innosta, osa oli vain ”Jaaha”. Pahiten aivoon otti miehen tädin kommentti: ”Ethän sä ole vielä vanhoistakaan kiloista päässyt eroon, mutta ei kaikkien tarvitsekaan olla mannekiineja!”. No kiitos! Tämän tiesin itsekin, teki kyllä mieli tarkentaa, että ne vauvakilot lähti jo keväällä, että tää röllykkä tässä on laiskan kilpirauhasen ansiota. 

Raskaudesta nauttiminen ei ole onnistunut niin kuin olin suunnitellut. Ekat 6 viikkoa pysyttelin aamupäivät vaakatasossa tai hyvin lähellä lattiarajaa, jotta heikotuksen iskiessä saisin laitettua jalat nopeasti kohti kattoa. Loppuaika on mennyt väsymyksen ja loputtoman krapulan kanssa taistellessa. Kahdetkaan päiväunet eivät tunnu riittävän. Yökötys on niin voimakasta, että se on rajannut ruokavalion minimiin. Lempijuusto, jääkaapin ja viemärin haju ja pikku-R:n ruuat saavat yökkimään tosi pahasti. Kaikki lihat ovat edelleen pannassa. Kun mies paistoi lohta itselleen ruuaksi, mä söin ruokani eteisessä, johon haju ei vielä ollut ehtinyt. Muutenkin olen ollut lähiaikoina vaimona aivan helvetillinen noita-akka, mutta siitä huolimatta tuo ukko väittää mua rakastavansa. Hän on jopa hieronut mun pyllyä, kun iskias on alkanut vaivaamaan jo nyt niin paljon, että meinaa lähteä jalat alta.

No, pian on eka kolmannes takana, ja kaksi kivempaa edessä. Nimittäin se, etten näytä enää vain lihavalta ja turvonneelta, kun vauvavatsa alkaa näkymään ja liikkeet tuntumaan!

Suhteet Rakkaus Lapset Raskaus ja synnytys