Onpas ollut aikamoinen raskauden puolikas tällä kertaa! Ensimmäinen kolmannes ei ollutkaan se pahin vaan pahoinvointia, huimausta ja ruokahaluttomuutta jatkui ihan puoliväliin saakka. Raskaudesta nauttiminen on ollut todella haastavaa! Onneksi sentään vatsa pompahti tosi nopeasti, ja nyt mennään jo samoissa mitoissa kuin viime kerralla vikan kolmanneksen aikana. Nyt jäi välistä kokonaan se vaihe, jossa normaalit vaatteet kiristävät ja äitiysvaatteet ovat liian isoja. 

Vauvan liikkeet ovat tuntuneet jo melko aikaisilta viikoilta asti, ehkä rv 12 ensimmäisen kerran. Vasta lähipäivinä liikkeet ovat alkaneet tuntua säännöllisesti, ja tämä tuntuukin olevan hurjasti vauhdikkaampi kaveri kuin isoveikkansa. Hankin myös kotidopplerin rauhoittamaan mieltäni lähinnä niiksi päiviksi, kun liikkeitä ei tunnu. Eipä mennyt 15€ hukkaan, sillä joka kerta olen saanut edes pienen hetken sykkeitä kuunneltua.

Hankintoja ollaan tehty jo jonkun verran, vaikka isoveikalta on kaikki vielä tallessa. Toinen pinnasänky ostettiin ensimmäisenä, koska pikku-R:n siirtäminen juniorisänkyyn tuntuu vielä melko hasardilta, kunnei tuo vielä edes kävele tuetta. Yläkerrasta puuttuu myös turvaportti, joten pinnat ainakin hidastavat sängystä pois tuloa, jos sen joku päivä hoksaa. Kirpparilta on ostettu myös reunapehmuste, vauvaviltti ja fleecehaalari. Tuplavaunut ovat suurin hankinta, ja niitä olenkin tutkaillut ihan plussatestistä alkaen, mutta olemme odottaneet rakenneultraa. Mountain Buggy Duetit ja Bumbleride Indie Teinit ovat tällä hetkellä potentiaalisimmat. Kolmas vaihtoehto on Emmaljungan Double Viking 735:et, mutta näissä alkaa hinta tulemaan vastaan. Eniten mua houkuttelee vaunut, jotka saa tarvittaessa muutettua myös yhdelle sopiviksi. Tällöin voisimme myydä Brio Smilet pois.

Rakenneultra oli eilen. Jännitin sitä enemmän kuin viime kerralla. Lähinnä jännitti vauvan koko, koska pikku-R oli syntyessään pienipainoinen ja viitteitä siihen näkyi jo rakenneultrassa. Sama toistui tällä kertaa, vauva vastasi rv 20+3 kun viikkoja on 21+0. Heitto on tosin kovin pieni. Ultraava hoitaja kävi varmistamassa asian vielä lääkäriltä, sillä meillä on samaisesta syystä äitiyspolille ylimääräinen ultra-aika rv 28. Lääkärin mielestä tämä oli ihan OK väli. Sukupuolta tämä siveyden sipuli ei suostunut näyttämään yrityksistä huolimatta, ja kaikki rakenteet olivat juuri niin kuin pitikin. Mikä helpotus!

Odotus siis jatkuu, mutta astetta turvallisemmin ja varmemmin mielin. Mekko-ostoksille en ihan vielä uskalla mennä… Toukokuussa sitten!