Minimiesflunssaa ja sisustusprojekteja
Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, tuli meidän perheeseen miesflunssa. Tai oikeastaan minimiesflunssa. Oltiin perjantaina kyläilemässä ystäväperheen luona, joilla on kolme lasta. Eivät sitten viitsineet ilmottaa, että heidän kuopuksella on flunssa, koska heillä on aina joku kipeänä. Mun mielestä se kuuluu kaikkien suuhunsa kaiken laittavien lasten vanhempien velvollisuuksiin ilmottaa, jos oman pirpanan nokka vuotaa, kun on vieraita tulossa. Itsekin nyt tein niin, ja leikkitreffit peruttiin. Ei kai kukaan vanhempi halua lapsellensa ehdoin tahdoin flunssaa, jos sen voi välttääkin! Vai onko tää joku uusien vanhempien harhakuvitelma? Ymmärrän, että aina ei voi omaa pirpanaa estää saamasta tauteja, esim. neuvolassa lapset leikkii samoilla leluilla, mutta sinne ei saakaan mennä kipeenä. No, onneksi pikku-R on jopa oppinut pitämään nuhapumpusta näiden päivien aikana, eikä sen suurempaa hirmuliskoflunssaa ole tullut. Ei edes mun miehelleni, joka yleensä nappaa kaiken tarttuvan. Siinäpä sitä olisi hoivaamista, tuplamiesflunssa… (Note to self: kuka olis uskonut vuosi sitten, että hurraat nuhapumpusta!?)
Toinen huikea läpimurto tapahtui lounaalla, kun pikku-R jälleen kieltäytyi syömästä syötettynä. Lykkäsin eteen sormuruuaksi kanapötkön, banaanin ja eilisestä kanaparsakaalisoseesta jatkojalostetut muffinssit, ja tadaa! Äijä veteli niitä tyytyväisenä suuhunsa (vrt. eikä lattialle murustettuna), minkä taidoiltaan pystyi! Lattialle päätyi vain pari murua. Hiphip hurraa! Siitä innostuneena ”leivoin” vielä apinaevästä (kaurahiutalebanaanimössöä) ja Bolognese-muffinssit tän päivän soseesta. Nyt on niin voittajafiilis tän äitiyden kanssa, että pian tullaan rytinällä alas!
Kodin sisustaminen ja kunnostus otti eilen pienen nytkähdyksen eteenpäin, kun hankittiin eteiseen kuramatto. Hirmukätevä matto peittää koko eteisen lattian, ja onkin niin paksu, että oven saa melkein väkivalloitta avattua. Omakotitalon omistajana olen huomannut, että rautakauppaan on AINA jotain asiaa. Eiköhän tämä eilinenkin reissu poikinut uuden lisää, kun ei löytynyt juuri sen kokoisia proppuja, joilla ovea saisi millin tai kaksi nostettua.
Tämä kaideprojekti on myös kesken…
Sillä välin, kun kodin kunnostustyöt odottavat rautakauppareissuja, on aikaa laittaa kotia kauniimmaksi. Uusin villitykseni on mattamusta maali. Koska kilikalimaali (spray) osoittautui luonnistuvan parhaiten ulkokäyttöön (toisin sanoen kesäkäyttöön), hankin itselleni kasan eri värisiä kalkkimaaleja. Kalkkimaaleja voi sutia ja tupsutella kaikessa hiljaisuudessa, hajuttomuudessa ja luonnonmukaisuudessaan, jota näin äitinä olen oppinut arvostamaan. Lisäksi se kuivuu riittävän nopeasti mun kärsimättömälle luonteelle. Uusin projektini on mun vanhan palikkavaunun maalaus. Vähän vielä maalia palikoihin ja vaha päälle niin on valmista!
