Vauva-arpajaiset

Voitimme vauva-arpajaisissa vuoden yrityksen jälkeen. Olin jo menettänyt toivoni ja valmistautunut ajatukseen, että lapsettomuustutkimuksiin ollaan menossa. Ovulaatiotestitkin olivat käytössä, ekassa kierrossa en ovuloinut lainkaan, toisessa nappasin jo hymynaaman. Siitä huolimatta vointini oli raskaustestin tekoon asti täysin normaali. Siideri kyllä nousi kummasti päähän (2kpl) ja kiukustuin miehelleni pienistä asioista. Hälytyskellot eivät soineet edes siinä vaiheessa, kun pissin kaupan pilipalitestiin kaksi viivaa. Ainahan ne testit olivat negatiivisia! Kävimme ostamassa kuitenkin apteekin raskaustestin ja varmuuden vuoksi mulle illaksi alkoholittomia juomia. No, sekin testi näytti plussaa. Sitten uskoin. Pahoinvointi alkoi samana iltana juodessani vaivihkaa alkoholittomia siidereitä. Ei mennyt kavereille läpi.

Toiveet toisesta lapsesta ovat olleet meillä molemmilla mielessä alusta lähtien. Mä olen välillä epäröinyt ajatellessani, kuinka helppoa arki olisi vain yhden lapsen kanssa. Toisaalta toisesta lapsesta olisi seuraa pikku-R:lle ja oppisivat jakamaan asioita. Pikku-R:n vauvavuosi on mennyt hujauksessa, ja helpolla ollaan päästy ainakin näin jälkeenpäin ajatellen. Siksipä ajattelimme yrittää toista jo näin pian. 

Jälleen meni kaksi kiertoa ja yksi hymynaama, kunnes saimme plussan! Tällä kertaa huomasin voinnistani ja oireistani tuloksen, mutta yritin ajatella niiden olevan kuvitelmaa, ettei pettymys olisi niin kova, jos testi näyttäisikin negatiivista. Tunnelmat ovat samalla onnelliset ja pelonsekaiset. Pikku-R on 1,5 vuotias kuopuksen syntyessä. Niin pieni ei vielä ymmärrä, mikä vauva on ja että se on täällä pysyäkseen…

Nyt on meneillään rv 5. Oireista pahoinvointi on käynyt tervehtimässä muulloinkin kuin aamulla. Nukahtaminen on ollut vaikeaa, ehkä koska päässä pyörii niin paljon ajatuksia. Kenties toinen raskaus on erilainen, koska tietää mitä tuleman pitää. Toivottavasti pystyn suhtautumaan tähän rennosti ja nauttimaan luultavasti viimeisestä raskaudestani.