Joulu ja uusi vuosi menivät rauhallisesti kotona läheisten kanssa. Pikku-R sai paljon mieleisiä lahjoja, mm. vaatteita, poliisimopon ja minikokoisen Beatlen.

Pikku-R:stä on tullut parissa kuukaudessa tosi iso poika. Hän syö itse myös lusikalla, tekee lähes aina potalle jotain kun siellä käydään, konttaa hurjaa vauhtia, nousee tukea vasten seisomaan, kävelee tuettuna ja selvästi kommunikoi enemmän, vaikka selviä sanoja ei ole vielä tullut. Omaa tahtoa ja temperamenttia on tullut myös reippaalla kädellä, joka kuuluu ennenkuulumattomana raivoamisena ja kiljumisena. Suurimmat surun aiheet ovat sylistä pois laskeminen ja päiväunille laitto.

Raskaus on edennyt samaan vanhaan malliin. Eka neuvolakäynti oli positiivinen yllätys sen suhteen, ettei terkkari kuitannut kaikkea ”kyllä sä näät jutut tiedät ennestään”-tyylisesti vaan otti asiat tosissaan. Sain myös ajan neuvolalääkärille, joka teki lähetteen äitiyspolille. Kerroin lääkärille huolestani, että onko tämä kaikki turhaa, kun eka ultra on vasta tammikuun puolivälissä. Lääkäri totesi, että totta, lähetettä on turha tehdä, jollei ole sikiötä. Lääkäri siis pikaultrasi sen verran, että näimme 23mm pituisen sikiön ja sydämen sykkeet. Olo huojentui, mutta kyllä edelleen pelottaa miten raskaus tulee menemään.

Oireet ovat osittain samanlaisia kuin viime kerralla, mutta myös jollain tapaa erilaisia. Viimeksi oksensin joka aamu hammaspesun yhteydessä, tähän mennessä vain kerran. Närästys on alkanut jo, kun viimeksi alkoi ehkä puolivälissä. Pahoinvointi tuntuu sata kertaa kamalemmalta, meinaan oksentaa ja roskista vaihtaessa. Liharuokia en saa juurikaan syötyä, hedelmät sentään menevät. Aamuisin huimaa niin paljon, että on pakko olla jalat ylhäällä vähän väliä. Väsymys on ollut todella kovaa, kahdetkaan päiväunet eivät tunnu riittävän ja yöunille olen valmis jo klo 21.

Huomenna alkaa viikko 11 ja sen aikana onkin paljon ohjelmaa, mm. Pikku-R:n 1-vuotisneuvola ja -valokuvaus, käynti äitiyspolilla ja labrassa ja tietysti 1-vuotissynttärit. Vielä kun saisi raskauden piilotettua epäileviltä sukulaisilta nyt kun ne ainoat sopivat farkut ovat alkaneet kiristää vatsasta.