Ihan pihalla

”Ole oma itsesi”. Tässä ehkä yksi ärsyttävimmistä lauseista mitä tiedän. Sitä on hoettu iät ja ajat kun ei muita hyviä neuvoja ole enää keksitty. Kyllähän minä tämän ah niin ihanan elämänohjeen ymmärrän: ”älä esitä muuta kuin olet, anna itsestäsi totuudenmukainen kuva” jne. Ongelmani tämän lausahduksen sekä koko pienen 27-vuotisen elämäni suhteen on se, että en yksinkertaisesti ITSEKÄÄN enää tiedä millainen kaduntallaaja siitä peilistä nykyään tuijottelee. Järkyttävää vauhtia muuttuva maailma ei ainakaan helpota itsensä etsimisen tuskaa. Rehellisesti sanoen taidan olla kaikesta aika pihalla.

Monet asiat vaikuttavat siihen, miten ihminen määrittelee itsensä ja ympärillä olevat ihmiset: tyyli, arvot, mielipiteet, poliittinen kanta, sosiaalinen status, työ, harrastukset, omaisuus, ihan kaikki! Itsekin olen kova arvioimaan ihmisiä ja tunkemaan heitä erilaisiin lokeroihin tilanteista riippuen, mutta itseäni en ole vielä koskaan onnistunut tunkemaan yhtään mihinkään vaikka kovasti olen yrittänyt. Joinain aamuina herään pirteänä ja päättäväisenä, tavoitteet selvillä ja näkemykset selkeinä. Seuraavana päivänä ne ovatkin kääntyneet päälaelleen. Tai kadonneet kokonaan.

Päätin alkaa kirjoittamaan ajatuksiani ylös, jotta saisin kuvan siitä millainen tuo ihminen oikeasti on, joka herää joka aamu paria minuuttia ennen kuin kello soi ja painaa taas pään tyynyyn tasan kello 21.30 (lukuunottamatta niitä iltoja, joita voisin hyvin kauniisti kuvailla ”hieman viinanhuuruisiksi”). Siinä ne kaksi asiaa, mitkä elämässäni ovat varmaa; heräämis- ja nukahtamisaika. Muu vedetäänkin sitten täysin lonkalta. Rehellisesti voin sanoa, että yksikään päivä ei ole lähellekään samanlainen mitä edellinen. Kiitos siitä kuuluu tälle kummallisen pääkoppani sisällölle, mikä yllättää minut joka ikinen aamu aivan uusilla toinen toistaan kummallisimmilla ajatuksilla.

Ei, mielestäni en kärsi skitsofreniasta vaikka siltä välillä tuntuukin 🙂

Tämän pienen blogin tarkoituksena on antaa tukea kanssaeläjille, jotka eivät vielä ole löytäneet sitä omaa paikkaansa (eivätkä välttämättä tule koskaan löytämäänkään) tai ovat muuten vaan ihan pihalla. Tai sitten  elämässäsi on selvät sävelet, mutta haluat kummastella miten joku voi olla niin ulalla asioista. Olkoon syyt mitkä tahansa, toivottavasti postaukseni tulevat aiheuttamaan sinulle joko iloa, surua, sääliä, pelkoa, samaistumista, vahvuuden tunnetta, epävarmuutta, ihmetystä, naurua tai mitä tahansa näiden väliltä!

Jos maailman muotit ovat sellaisia, mihin et vain yksinkertaisesti sovi, älä huoli. En sovi minäkään!