armollisuudesta itseään kohtaan

Olen aina ollut vaativa itseäni kohtaan. Näytän ulottavan vaativuuden myös ostokäyttäytymisen muutoksen vaatimukseen. Haen tasapainoa pikamuotiin tottuneen itseni ja luonnonsuojelun kanssa myös pukeutumisen osalta. On vaikea perustella mitään ostoksia itselleen ja saada niille oikeutusta, kun mikään, edes kestävä muoti ei ole oikeasti kestävää. Aina kannattaisi valita käytetty tuote, eikä tukea luonnonvarojen käyttämistä, joita uuden tuotteen teko aina vaatii. Kuitenkin pitäisi olla itselleen armollinen ja sallia virheet omassa toiminnassa.

Onneksi nykyisin monilla paikkakunnilla on esimerkiksi vaatelainaamo, netissä on käytetyn vaatteen myymälöitä ja paikallisilta kirpputoreiltakin voi tehdä löytöjä. En usko voivani silti täysin uusien vaatteiden ostoa vielä lopettaa. Olen niin alussa omalla matkallani kohti kestävyyttä vaatteiden osalta, enkä voi vaatia täydellisyyttä itseltäni uupumatta omien vaateiden alla.

Tuntuu naurettavalta sanoa, että täysin uusista vaatteista luopuminen olisi liian suuri haaste minulle. Kuitenkin tiedän, että muutkin eettiset valinnat ovat tapahtuneet pikkuhiljaa, askel kerrallaan. Ajattelen blogin olevan keinoni työstää tätä asiaa ja en siksi suostu piilottelemaan ostoksiani. Kannan vastuuni toimintani.

Kuvissa on toinen uusi paita joulukuulta, Sézane Kelly.
Sézane Kelly oli sitten uuden vuoden aattoiltana toista kertaa käytössä. Se ei sisälly kapselivaatekaappiini, koska en käytä arkena tällaisia vaatteita. Housut ovat mustat villakangashousuni, viidettä käyttökertaa ja cpw on 16 euroa. Aiemmin olen pukenut ne punaisen, mustan, sinisen ja beigen yläosan kanssa.

Miten olette ratkaisseet mielihalujen ja kuluttamisen vähentämisen välistä suhdetta? Uusi vuosikymmen tuo varmasti suuria muutoksia omaan toimintaani ja kun saan kapseleistani koottua toimivat ja vähennettyä vaatteiden määrää alle sataan kokonaisuudessaan, uskon jo hävittäneeni suurimmat mielihalut vaatteiden ostoon liittyen.