Perjantainen tervehdys! Tänään on pakko esitellä viime viikonlopun löytö. Muotsikan myyjäisten jälkeen suunnistin kirpparille ja tein yhden löydön. Tällaisen ihanan liilan mokkanahkaisen käsilaukun. Hintaa laukulla oli vaivainen euro ja koska väri on yksi tämän hetken suosikeistani, oli laukun lähdettävä mukaani.

Aina silloin tällöin törmään kirppareilla selkeään alihinnoitteluun. Toisen roska on toisen aarre. Samalta kirpparilta löysin jokunen vuosi sitten myös Marimekon keltaisen laukun vitosella. Selvästi emme omaa kaikkien kanssa samaa arvostusta. En toki ole valmis kirpparilla maksamaankaan mitään älyttömiä hintoja, vaikka kyseessä olisikin merkkituote. Kirpparihintojen pitää mielestäni olla järkeviä. Vaikka tuote olisi kuinka hieno, ei voi olettaa, että käytettynä siitä enää saa täyttä hintaa.

Toki hinnoittelu on joskus hankalaa ja emme näe jonkun tuotteen kohdalla sen arvoa samanlailla kaikkien kanssa. On selvää, että merkkituotteista voi pyytää enemmän, kuin ketjuliikkeiden halpistuotteista. Silti maltillisuus hinnoittelussa takaa yleensä tyhjemmän pöydän.

Tästä laukusta olisin voinut maksaa jokusen euron enemmänkin, koska materiaali ja kunto ovat niin hyvät. Mikään merkkilaukku ei ole kyseessä, mutta euro siististä ja kauniista laukusta on kyllä tosi vähän. Iloitsen löydöstäni ja odotan innolla, missä tilaisuudessa voin tämän laukun ottaa käyttöön.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! Itse pakerran totuttuun tapaan töissä, mutta alkuviikosta toivon ehtiväni taas asukuvien pariin.