Täällä taas…ainakin kerran!

kuva 1.jpg

Tervehdys ja anteeksi! Olen ollut pitkän poissa. On ollut pakko tunnustaa, ettei aika riitä työn, opiskeluiden, keikkailun ja perheen jälkeen enää bloggailulle. Se on kovin harmillista, sillä tykkään kirjoittaa ja purkaa mieltäni, kokemuksiani ja näkemyksiäni. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada, vaikka kuinka haluaisi. Opinnot tulevat päätökseen keväällä, joten ehkäpä sillon jää enemmän aikaa blogille.

Syy miksi halusin nyt vielä kirjoittaa, oli se, että vuosi 2016 lähestyy loppuaan. Vaikka tässä ensin juhlitaan joulua, ei vuotta 2016 ole enää paljoa jäljellä. Taidan hieman ottaa varaslähdön ja tehdä vuosikatsauksen jo nyt. Tunnen siihen jostain syystä valtavaa tarvetta ja toisaalta eipä jää tekemättä. 

Kuluva vuosi on ollut taas kerran haastava ja muutoksia täynnä. Joka ikinen kerta vuoden loppuessa ajattelen, että josko ensi vuosi tarjoaisi jotain muuta. No ei ole näkynyt, joten kai se on pakko uskoa, että tätä tämä nyt vaan on. 

kuva 2.jpg

Tammikuusta ja helmikuusta minä en oikein muista mitään. Olin jo niin loppuunpalanut, että olen vain puskenut silloin väkisin eteenpäin ja suorittanut pakolliset asiat.

Maaliskuussa olin aivan loppu, mutta kävin sentään hyvän ystävän kanssa Hartwall Areenalla kuuntelemassa Hurtsia. Sekin reissu tosin päättyi ystäväni vakavaan sairastumiseen, mutta ei siitä enempää. Puolessa välissä kuuta lääkäri määräsi ja pakotti minut sairaslomalle. Seurasi romahdus ja niitä tilityksiä voipi lukea vanhoista postauksista. Olin laihtunut yli 6kg ja en saanut nukuttua, enkä syötyä. Tie toipumiseen oli hidasta ja tuskaista.

Huhtikuussa sairasloma jatkui. Uni palaili pikkuhiljaa ja ruoka alkoi taas maistua. Päätin tehdä suuria muutoksia elämääni ihan itse. Myimme talon, jossa olimme asuneet 8 vuotta ja löysimme/ostimme minun unelma taloni läheltä keskustaa. Mieli alkoi kirkastua ja innostua. Laitoin kaiken  (vähäisen) energiani uuden kodin suunnitteluun. Muuta en sitten jaksanutkaan tehdä.

Toukokuussa sairasloma vaan jatkui ja keskityin muuttoon. Saimme avaimet uuteen kotiin puolessavälissä kuuta. Tein mahtavia kirppis/kierrätyslöytöjä ja kesän tulo tuntui hienolta. Jaksoin käydä laulamassa soololaulun lukukauden päätösmatineassa. Muuten kaikki opinnot olivat rästissä. Päätin kuitenkin olla stressaamatta, koska tilanne nyt vaan oli se, mikä oli. Muutimme loppukuusta ja mies aloitti kylppäriremontin. Nautin uudesta isosta pihasta ja keskustan läheisyydestä. Kävin myös lääkärissä, joka antoi luvan työhön paluuseen.

kuva 4.jpg

 

Kesäkuussa palasin töihin hetkeksi ennen kesälomaa. Kävin laulamassa keikan SuomiLoven kuvauksissa pienryhmän kanssa. Poikani alkoi voida huonosti ja kesälomareissu Ahvenenmaalle oli yhtä taiteilua pojan olon kanssa. Nautin uudesta kodista, mutta olin kovasti huolestunut erityislapseni voinnista. Jatkoimme kodin laittoa ja ihmettelimme huonoja kelejä. Esikoislapseni mielialat vaihtelivat laidasta laitaan. Murrosikä oli aluillaan.

Heinäkuussa palasin töihin ja tunsin pitkästä aikaa työniloa. Koin ihania kohtaamisia ja uskoin, että saan elämäni järjestykseen. Kelit olivat edelleen huonot ja samoin lapseni vointi. Kävin ystävän kanssa Tammerfesteillä ja nautimme kivasta illasta huippumusiikkia kuunnellen.

Elokuussa sain tietää, ettei työni jatkuisikaan ja syyksi ilmoitettiin keväinen sairaslomani. Olin järkyttynyt ja pahalla mielellä. Lapset aloittivat uudessa koulussa ja minä sinnittelin loppuun määräaikaisen työpätkäni ja olin vuorotellen vihainen ja surullinen. Kävimme kuoron kanssa Talentissa ja pääsimme jatkoon Jari Sillanpään kultaisella summerilla suoraan semifinaaleihin. Voi sitä ihmetystä ja riemua. Teimme myös studiossa loppuun SuomiLoven kuvaukset.Tein rästissä olevat opinnot ja pääsin jatkamaan syksyn lukukautta.

Syyskuussa jäin ensin lomalle ja sitten työttömäksi. Lapsen vointi onneksi koheni, vaikka uusi koulu aiheutti huolta. Sain soiton, jossa minua pyydettiin sijaiseksi lyhyeksi pätkäksi vuoden loppuun. Suostuin ja työttömyyteni jäi lyhyeksi. Oli kiva saada töitä, mutta alusta aloittaminen jälleen uudessa paikassa tuntui tylsältä. Avustin poikaani koulussa, koska siellä oleminen tökki häntä kovasti. Leikkasin hiukset melko lyhyiksi.

Lokakuussa oli pimeää ja sateista (kuten aina), järjestelin arkea ja pojan koulunkäyntiä eli soitin satoja puheluita ja yritin taas kerran ymmärtää kaikkia ja ihan jokaista. Pidin jatkuvaa keskustelua yllä joka instanssiin koskien poikaani. Yritin saada jonkun lähtemään seuraksi keikoille, mutta joko aikataulut eivät osuneet yksiin tai en vaan jaksanut lähteä tai muut eivät halunneet lähteä. Kudoin paljon ja yritin keskittyä opintoihin ja kuorojuttujen treenamiseen.

kuva 5.jpg

 

Marraskuussa tein töitä ja treenasimme Talentin semifinaalia varten. Semifinaalissa pääsimme jatkoon eli finaaliin ja taas olimme ihmeissämme. Edelleen ei mitään sosiaalista elämää. Onneksi musiikissa riittää rakasta tekemistä.

Joulukuussa olimme Talentin finaalissa ja vaikka emme sijoittuneet kärkikolmikkoon, oli kokemus hieno ja se hitsasi kuoroa yhteen. Suunnittelin uudeksi vuodeksi ihania tuparibileitä, mutta ne sitten karahtivat harmikseni karille. Tein kovasti töitä ja sain tietää, että jatkoa seuraa ensi vuodeksi. Poikani sai avustajan kouluun ja se oli tosi hieno juttu.

No mitä jäi käteen? Hienoja musiikillisia kokemuksia ja uusi ihana koti, jossa viihdyn todella hyvin. Toisaalta hyvin rankka vuosi oman uupumisen ja erityislapsen kanssa. Ensi vuodelta en juuri nyt odota oikeastaan mitään. Jospa sitä menisi päivä vaan ja hetki kerrallaan. Aina on onneksi pieniä valon pilkahduksia ja hetkiä, joissa tuntuu olevan järkeä.

 

kuva 3.jpg

      Voikaa hyvin ja palataan, kun taas ehditään!!! 🙂

Kommentit (2)
  1. Kiva kirjoitus. Sateinen lokakuu ihmetyttää; munsta nyt on ollut kuivin syksy miesmuistiin (joka tunnetusti on lyhyt).

    1. Kiitos kommentista! Elo- ja syyskuussa olikin kuivaa, mutta lokakuussa mun mielestä satoi, mutta voipi muisti täälläkin pätkiä. Ehkä sitä aina vaan muistaa, että lokakuussa sataa, koska silloin pitäisi sataa. 😉 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *