nuori ja kaunis ja kipeä vagina

Olen ajatellut vaginaani päivittäin nyt kolme kuukautta. Aiemmin en ajatuksia alapäälleni sen hirveämmin uhrannut. Aamuisin saatoin miettiä, mitkä sringit laitan päälleni. Harrastin seksiä, ja alapääni pelasi oman elämäni tahdissa.

Nyt stringit ovat vaihtuneet valkoisiin puuvillaisiin alushousuihin, joita kuvittelin käyttäväni ehkä 30 vuoden kuluttua.

Olen 20-vuotias, ja alapääni on ollut kolme kuukautta totaalisen rikki. On ollut kipua, kirvelyä ja kutinaa. Kolmen kuukauden aikana olen käynyt useissa testeissä, gynekologilla 8 kertaa, syönyt 3 hiivalääkettä, käyttänyt yhden antibioottikuurin, estrogeenivoidetta ja kolmea eri kortisonivoidetta. Eikä mikään ole lopulta auttanut.

Kolme kuukautta, neljäsosa vuodesta, pieni osa ihmiselämästä. Eihän se ole mitään. Kolmessa kuukaudessa kuitenkin moni näkemys seksuaalisuudesta, naiseudesta, terveydestä ja hyvinvoinnista on muuttunut elämässäni voimakkaasti.

Olen googlannut hakusanalla emätin enemmän kuin koskaan aiemmin. Googletellessani minua hämmensi erityisesti se, kuinka alapään ongelmista kirjoitetut tekstit useimmiten kohdistuivat vanhempiin naisiin ja vaihdevuosiin.

”Nuorilla naisilla on yleensä terveet ja vahvat limakalvot, jotka kestävät paljon kulutusta.”

Minun limakalvoni eivät ole kestäneet pitkään aikaan. Haluan kirjoittaa tätä blogia nuorena naisena, jonka vaginalla on selvästi ongelmia. Terve alapää ei ole minulle enää itsestään selvyys. Kipu masentaa ja hävettää, ja sen kanssa tuntuu mahdottomalta elää. Aion purkaa tähän blogiin alapään sairastelusta heränneitä tuntemuksia.