Soita aina työpaikasta – työpaikan haku on kuin Tinder-deittailua

Hesarin 8.6. juttu “Soita aina ennen työhakemuksen lähettämistä – asiantuntijat neuvovat, minkälainen työnhaku tuottaa tulosta” sai muutkin kuin kommenttiosion vääräleuat heräämään, nimittäin itseni. Totesin, että olen elämäni aikana soittanut aika useaan työpaikkaan ja koskaan soitto ei ole johtanut työhaastatteluun. Päinvastoin taustalla kiljuvat lapset ja koiran haukunta ovat kertoneet mahdolliselle, potentiaalille työnantajalle, että tällä henkilöllä on muutakin elämää kuin siististi kalustettu Punavuoren yksiö.

Mikä ei toimi sinulla, voi toimia kuitenkin monella muulla.

Ylipäätään se, miten työpaikan voi saada, on osoittanut Aladdinin lamppuakin hienommaksi iltasaduksi. Joku saa työpaikan tuurilla, toinen suhteilla jne. Itse olen työtön, vaikka tähän asti on ollut tuuria ja jonkin verran myös suhteita. Se asia, mitä en voi itsessäni kehittää on se, että olen nainen ja kahden pienen lapsen äiti. Kun luen, kuinka digitalisaatio muuttaa työsuhteita ja työnantajat tulevat kilpailemaan parhaista osaajista, saa mieleni sopukoista nousemaan kysymyksen: ketä nämä osaajat ovat? Rillit huurussa -sarjassa naiset voivat myös menestyä, paitsi se yksi hottis blondi. Hänestä ei vieläkään monen tuotantokauden jälkeen ole tullut näyttelijää, tiedemiestä eikä äitiä. Hän on silti itgirl, jota ilman sarja ei voisi peilata nörttien halua tulla hyväksytyksi. Miten tämä tiivistys sitten liittyy omaan työnhakuuni? Pohdittuani asiaa, hyvinkin paljon. Jostain syystä en pysty lähettämään itsestäni analyyttistä ja fiksua vaikutelmaa, vaan hyvinkin höpsön kotiäidin profiilin, joka ei jostain syystä sovellu ah niin fiksun tiedemaailman, korjaan digimaailman kanssa yhteen. Se, että tiedän jonkin verran trendeistä, enkä osaa näytellä muuta kuin yllättynyttä, ei tehne minusta huonoa työntekijää. Olen silti kokenut puolen vuoden työttömyyden aikana, että mikään ei riitä. Vaikka pomppisin päälläni, olen silti kuin Penny, se tyttö, jota ei oteta vakavasti.

Olet ehkä hieman hakoteillä. Pätevyys ratkaisee.

En usko, että pätevyys ratkaisee. En usko, että suhteet ratkaisevat. En usko, että mikään muu kuin pomon aamukahvin maku ratkaisee, kuka saa paikan. Olen sen verran parkkiintunut työelämässä, että olen nähnyt rekrytointeja tehtävän mitä merkillisimmistä syistä ja perustein. Siksi en ehkä itse ole menettänyt toivoa, koska uskon jonkun löytävän minunkaltaisen anonyymin bloggaajan, joka ei halua tehdä itsestään numeroa, mutta uskoo osaavansa oman ammattinsa. Se, että olen jollain tavalla niin nössö, etten halua soittaa hakemaani työpaikkaan, ei tee minusta huonoa työnhakijaa.

Omaan harvinaisen sössöttävän puheääneen, jonka takia minua yleensä luullaan ikäistäni nuoremmaksi. Tunnen sympatiaa kaikkia ärrävikaisia ja muita vammaisia kohtaan, koska ihmisten luokittelu on niin rankkaa. En halua edes miettiä, miten minua kohdeltaisiin, jos ulkonäköni olisi jotenkin poikkeava. Tosin monet videohaastattelut tehneenä, voin sanoa, että siinäkin suuntaus tuntuu menevän kuvauksellisten etsimiseen. Mukapsykologit, eli toisessa päässä videoita selaavat, luulevat lukevansa ihmistä silmien räpyttelystä, katseen suuntaamisesta jne. Selfie-sukupolvi voittaa tässäkin, vaikka kameran takana osaamisen taso on yhtä kuin puheet. Tietysti poikkeuksiakin löytyy, mutta ihan oikeasti. Pelkkä FB-päivitysten teko ei tee sinusta someammattilaista.

Älä syytä muita siitä, ettet itse pärjää tässä pelissä.

Joskus toivon, että joku muistaisi, että vain aito kohtaaminen on kohtaamista. Työpaikkojen hausta on tullut kuin kaverin Tinder-deittailusta. Helvetin vaivatonta ja tekniikan avulla myös helvetin karua. Jos molemmat ei tykkää, ei tule myöskään matchia. Mihin jäi se, että toinen huomaa toisen potentiaalin ja suhde syntyy, koska toinen ei anna periksi. Ehkä työnantajankin pitäisi antaa mahdollisuus introverteille yrittäjille, joille puhelin ei ole ainut tapa luoda yhteyksiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Raha Työ

ROADTRIP TO HELL – YT-TUSKA

Oletko kokenut YT-tuskan? Jos et, älä väitä tietäväsi, mistä on kysymys. YT-tuska, eli YT-neuvottelutuska, eli toisin sanoen hyväksytty tai hylätty -elämä on jotain sellaista, mitä vain toinen kohtalotoveri voi ymmärtää. YT-tuskaa edeltää ensin hitaasti syövyttävä myrkky: YT-neuvottelut.

Kyseiset neuvottelut ovat jotain teatterin ja tosit-tv:n väliltä. Tavallaan tiedät, mitä on tapahtumassa, kaikki kun on enemmän tai vähemmän käsikirjoitettua sopimus*askaa. Toisaalta on aina mahdollisuus, että selviät niistä – tai sitten ei. Ihmisiä irtisanotaan joka päivä myös siksi, että heidän sukunimensä alkaa väärällä kirjaimella.

Kovin on negativiinen lähestymiskulma asiaan. YT:t ovat ymmärrettäviä, koska yritykset ja yhteisöt tarvitsevat sopeutustoimenpiteitä vallitsevaan tuotannollistaloudelliseen tilanteeseen.

Kenkää ei anneta parhaimmille, huonoimmille, laiskimmille, tyhmimmille, eniten sairasteneille, kokeneille, vasta taloon tulleille jne. Potkut voi saada kuka vaan, milloin vaan, missä vaan. Kukaan ei ole turvassa. Yrittäjän pitää jaksaa tulla töihin. Jos ei tule, ei ole yritystä. Työntekijän pitää jaksaa tulla töihin. Vaikka sitten irtisanomisajan puitteissa. Olet saanut jo kenkää, mutta silti sinun oletetaan vielä työskentelevän työnantajan laskuun. Kaunista eikö totta. Vain sellainen, jolle on tullut virallinen irtisanomisilmoitus kotiin ymmärtää toista irtisanottua. Toimialalla ei ole väliä. Vain toinen yrittäjä, joka on tehnyt konkurssin ymmärtää toista konkurssin tehnyttä yrittäjää.

YT:ssä pyritään aina hakemaan parhainta mahdollisinta ratkaisua.

Yeah right. No totta puhuttuna, joskus ei tosiaan ole vaihtoehtoja. Yrittäjä esim. voi irtisanoa joko työntekjän tai itsensä. Niin, itseään ei ehkä kuitenkaan. Kukaan ei mielellään jaa potkuja. Luottamusmiehen tehtävä vaikuttaa aluksi unelmaduunilta. Minähän sitten olen turvassa. Lopulta tajuat juonen idean: Olet se, joka tekee pomojen likaisen työn. Kuuntelee itkut ja asuntovelkapuheet. Loppujen lopuksi sinä saat itse kirjoittaa itsellesi oman irtisanomisilmoituksen.

YT:ssä tosiaan on kaksi puolta. Usein ne, jotka älykkäimpänä ymmärtävät syyt, ovat myös ne, jotka saavat lähtöpassit. Elämän ironiaa.

Kyllä YT:ssä neuvotellaan. Aina pyritään löytämään muita vaihtoehtoja kuin irtisanominen.

Tosi-tv tuottaa tähtiä. Näyttelijät ovat parhaimmillaan filmitähtiä. Mitä ovat irtisanotut? Yhtäkkiä toivotuista tulee epätoivottuja. Hyeenat ilmestyvät paikalle. Shakaalit eivät tunne armoa. Poispotkitut jäävät pian yksin. Ensin halataan ja muistellaan vanhoja. Sitten halutaan äkkiä eroon niistä, joille ei enää aamukahveja keitetä. Työttömyys tarttuu kuin vesirokko. Jotkut ovat sen jo sairastaneet ja ovat siksi immuuneja. Toisilta se on jäänyt väliin, mutta he eivät ehkä muista sitä tai tiedä. Kun ensimmäiset rakkulat ilmestyvät, on jo liian myöhäistä. Lääkettä ei tässä vaiheessa ole.

Aika ontuva vertaus. Vesirokkoa vastaan on nykyään rokote.

Niin. Moni haluaa uskoa, että työttömyyttäkin vastaan on rokote. Asenteella on väliä. Uudistumuskyvyllä on väliä. Paikkakunnalla on väliä. Voit selvitä YT:stä vain olemalla tarpeeksi joustava, tarpeeksi paikalla, tarpeeksi osaava, tarpeeksi sitä ja tätä. Jos teet kaiken oikein, et varmasti saa potkuja. Ai niin, mutta entäs se punakynä. Entäs se kasvoton irtisanoja tai tuttu pomo, jolla ei ole muuta vaihtoehtoa. Entäs pankinjohtaja, joka irtisanoo sopimuksen. Rahaa ei enää tipu kun ei myynti vedä ja velat kasvaa. Kukaan ei ole immuuni YT-tuskaa kohtaan. Ikään kuin se, että esim. oma vaimo tai mies, puoliso tai läheinen, ystävä tai sukulainen, kaduntallaaja tai harrastuskaveri ei merkitsisi mitään. Jokainen tuntee jonkun, joka on saanut potkut. Onko tämän potkut saaneen elämä ollut helppoa? Parhaassa tapauksessa hän on saanut jotain uutta ja mahtavaa tilalle. Huonoimmassa tapauksessa hänestä ei tiedetä enää mitään. Hän on tippunut kyydistä. Siksi kaikki saavat kylmiä väreitä jo tästä kirjainyhdistelmästä.

YT:t ovat välttämätön paha. Emme voi olettaa, että töitä on aina ja ikuisesti, aina ja kaikille.

Ihmisyys on aina rakentunut työn tekemiselle. Historiaa lukemalla tajuaa, että niistä, jotka ovat syöneet maahan pudonneita hedelmiä ei ole pahemmin kirjoitettu. On sanomaton sääntö, että laiskuus on pahasta. Downshiftaaminenkin on oma valinta. Toimettomaksi tuomitseminen on jotain todella epäinhimillistä. Silti ihmisille sanotaan samaan aikaan kahta totuutta: Elätä itsesi. Älä elä yhteiskunnan varoilla. Pidä pyörät pyörimässä. Toisaalta toitotetaan: Elämässä on muutakin kuin työ. Jälkimmäisessä unohdetaan se pieni tosiasia, että joillekin elämä ja työ ovat sama asia.

Joillekin työ on elämäntapa. Intohimo. Syy nousta aamusta sängystä ylös. Kumma juttu siis, että jotkut oikeasti masentuvat kun saavat kenkää. Ei jakseta innostua ainakaan hetkeen mistään. Toisille ottaa koville kuulla saavansa kenkää. Kaikille työ ei ole vain työ muiden joukossa. Joillekin taakse jää yhteisö. Ihmiset kun tekevät töitä muunkin kuin rahan takia. Siksi heitä onkin vaikeampi motivoida uudelleen töihin. Kolmennenkymmenen vuoden työkaverisuhdetta ei muodosteta kahdessa viikossa. Omaa yritystä ei hyvästellä helposti.  

YT:t tulee aina ymmärtää merkittävänä asiana. Aina.

Puheenaiheet Raha Työ Uutiset ja yhteiskunta