Työnhakeminen. Se ei ole kivaa puuhaa. Jos sinulla on jo työpaikka ja olet vaihtamassa, se voi olla silmät avartavaa. Jos olet menettänyt työpaikkasi vaikkapa viimeisissä YT:ssä, se on hermoja raastavaa. Olet byrokraattinen ilmestys, joka täyttelee papereita työkkärissä ja nyökkäilee joka kerta, kun kysytään halukkuutta siihen ja tähän sekä tohon.  Tunnet olevasi sitä joukkoa, josta puhutaan epäonnistujina. Joukkoa, joka kuormittaa sossun luukkua. Varot kertomasta kenellekään, kuinka huono tilanteesi on.

Työttömässä ihmisessä on jotain vikaa. Työttömyys on vain sitä, että kaveri on joko liian nirso tai liian osaamaton. Olosuhteethan ovat kaikille loppupeleissä samat. Elämäntilanteille ei voi mitään, mutta työttömyydelle voi. Pitikö olla niin tyhmä ja hankkia koulutus, jossa työttömyysaste on korkea. Pitikö olla niin nirso ja kieltäytyä paikasta, joka olisi ollut määräaikainen ja puolta pienemmällä palkalla kuin sinulle liiton mukaan kuuluisi. Miksi olitkaan niin sinisilmäinen ja jäit omalle kotiseudulle, kun työt karkaavat pian muualle.

Kyllä tuolla töitä on. Sen kun menet ja haet. Mutta muista, että voit joutua ottamaan koulutustasi tai työkokemustasi vastaamatonta työtä. Ei saa olla liian kovat odotukset.

Kannattaa kouluttautua ja kannattaa keskittyä hankkimaan osaamista joltain alalta. Sitten sinut palkataan, vaikka olisitkin kuinka epätoivoinen ja kuinka pitkään ollut rumentamassa entisestään rumia tilastoja. Ole se oikea kaveri, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.

Kyllä hyville tyypeille löytyy aina töitä.

Hyvä tyyppi. Sellainen siis pitää olla. Ei riitä, että osaa duuninsa. Pitää olla hyvä tyyppi. Ja mielellään haastateltavien ja haetun tehtävän kaltainen hyvä tyyppi. Tämän täytyy olla osittain totta. Ihmisiä palkataan jatkuvasti, vaikka he eivät ole koulutukseltaan tai kokemukseltaan sitä, mitä työtehtävä edellyttäisi. Heitä palkkaavat ihmiset, joiden mielestä hakija on ollut hyvä tyyppi. Liian hyvä tyyppi ohitettavaksi. Ja sitten pieni yksityiskohta: Heillä on lupa rekrytoida.

Tällä hetkellä on huono tilanne työmarkkinoilla. Tämä pitää ymmärtäää.

Niin kenen pitää ymmärtää?  Sen työnhakijanko, jonka tulee suostua kaikkeen mitä työnantaja haluaa, jotta hän saa paikan satojen, peräti tuhansien toiveikkaiden joukosta. Teet ylityöt palkatta, pidät lomaa jos rako löytyy ja pidät suusi kiinni ammattiliittoasioista. Oliko muita kysymyksiä.

Kyllä toivoa on. Ei tämä tilanne niin lohduton ole.

Entä jos kerta toisensa jälkeen, saa kuulla olevansa liian vanha. Tai liian nuori. Liian koulutettu tai sitten väärällä tavalla kouluttautunut. Ehkä jopa turhan kokenut tai aivan aloittelija. Väärä tyyppi.  

Työnhakija voi joutua aikamoiseen mankeliin. Silti monelle kattoon sylkeminen on pahempaa kuin nykyisin mediassa annetaan ymmärtää. Harva ihan oikeasti haluaa tai jaksaa olla ilman töitä. Siis ilman mitään töitä.

Se nyt pitää hyväksyä että nykypäivän työnhakeminen on kuin rulettipeliä. Pistät panokseksi oman persoonasi. Mitä enemmän sitä laitat peliin, sitä enemmän voit joko voittaa tai hävitä. Voit vain toivoa että noppa pyörii eduksesi. Vaikeinta on tietää, mikä loppupeleissä kääntää haun sinun eduksesi. Se, mikä toista haastateltavaa saattaa mietityttää ja arveluttaa, voi toisen kohdalla tarkoittaa, että paikka on sinun. Siksi kannattaa olla oma itsesi.