Edellisessä postauksessa haikailin isomman asunnon perään ja kuinkas ollakaan on muutto pian ajankohtainen. Isompi asunto löytyi ihan sattumalta ja nykyinen asunto meni nopealla aikataululla kaupaksi. Eilen kävin raapustamassa nimet papereihin ja tämän jälkeen vaeltelin vaunujen kanssa pitkin tuulisia katuja. Mieleni valtasi suuri haikeus. Vaikka en muuta kovin kauas nykyisestä kaupungista, tuntuu kun muuttaisin ihan toiseen maailmaan.

Tässä kaupungissa kasvoin aikuiseksi vahvemmaksi. Täältä ostin ensimmäisen oman asunnon, josta nyt on vaikea luopua. Tässä kaupungissa parantelin monia haavoja, sain huippuja ystäviä, nautin kaupungin hulinasta ja opin myös sen, millaista työtä haluan elämässäni todella tehdä. Täällä asuessani sain rakkaan lapseni, unelmieni täyttymyksen. Täällä olen ollut enemmän peloissani kun koskaan ja täällä olen oppinut rakastamaan. En niin kuin elokuvissa, vaan oppinut tahtoa olla toisen kanssa, myös vastamäessä.

Vaikka jännitän sitä hetkeä kun suljen viimeisen kerran tämän asunnon oven takanani, en silti malta odottaa mitä kaikkea uuden kodin oven avaaminen tuo tullessaan. Uusi kaupunki ja oma perhe. Uusi alku.

Tämä on elämäni tärkein muutto. Elämäni tärkein muutos.