Muuttohommia

Edellisessä postauksessa haikailin isomman asunnon perään ja kuinkas ollakaan on muutto pian ajankohtainen. Isompi asunto löytyi ihan sattumalta ja nykyinen asunto meni nopealla aikataululla kaupaksi. Eilen kävin raapustamassa nimet papereihin ja tämän jälkeen vaeltelin vaunujen kanssa pitkin tuulisia katuja. Mieleni valtasi suuri haikeus. Vaikka en muuta kovin kauas nykyisestä kaupungista, tuntuu kun muuttaisin ihan toiseen maailmaan.

Tässä kaupungissa kasvoin aikuiseksi vahvemmaksi. Täältä ostin ensimmäisen oman asunnon, josta nyt on vaikea luopua. Tässä kaupungissa parantelin monia haavoja, sain huippuja ystäviä, nautin kaupungin hulinasta ja opin myös sen, millaista työtä haluan elämässäni todella tehdä. Täällä asuessani sain rakkaan lapseni, unelmieni täyttymyksen. Täällä olen ollut enemmän peloissani kun koskaan ja täällä olen oppinut rakastamaan. En niin kuin elokuvissa, vaan oppinut tahtoa olla toisen kanssa, myös vastamäessä.

Vaikka jännitän sitä hetkeä kun suljen viimeisen kerran tämän asunnon oven takanani, en silti malta odottaa mitä kaikkea uuden kodin oven avaaminen tuo tullessaan. Uusi kaupunki ja oma perhe. Uusi alku.

Tämä on elämäni tärkein muutto. Elämäni tärkein muutos.

Suhteet Sisustus Oma elämä

5+1 asiaa, jotka yllättivät tuoreen äidin

1. Aika

En todella ymmärtänyt etukäteen miten paljon aikaa vastasyntynyt vie, nehän nukkuu aina? Paitsi sillon kun ne on 13 tuntia vuorokaudesta tissillä. Toki ne voi nukkua siinäkin, mutta auta armias jos yrität hivuttaa tissin pois suusta…

2. Kivut

Ei ne olleet niin helppoja mitä luulin, mutta eivät niin pahojakaan. Oikeastaan supistukset olivat pahempia kun itse ponnistusvaihe, mutta pahinta oli synnytyksen jälkeiset 10 päivää! Ja vaikka synnytyssalissa mietin ettei enää koskaan, niin melkein kolme viikkoa myöhemmin mietin jo ettei se nyt niin kamalaa sitten ollutkaan (mut ei silti ihan heti perään..).

3. Kroppa

Vajaa kolme viikkoa tosiaan synnytyksestä ja olen melkein samoissa mitoissa kun ennen raskautta, lihaskunto on vain kärsinyt, mut onko ihmekään kun viimeiset kolme kuukautta makoillut sohvalla karkkipussin kanssa. Ilman raskautta ja imetystä tällä ruokavaliolla ja elämäntavoilla voisin olla paljon pahemmassakin kunnossa.

4. Otus

Miten joku toinen ihminen voi olla samaan aikaan niin vieras ja samalla myös niin tuttu? Ja miten ylipäätään sitä vaan voi tuijottaa toista ihan loputtomiin (minäkin, joka niin ahdistun kun joudun toista aikuista katsomaan silmiin). Ja se hirveä ahdistus kun ei tiedä mikä toisella on vialla ja ei kykene auttamaan.

5. Hormoonit

Jos kuuntelen nonstoppina ristiäisvirsiä niin kykenenkö olemaan itkemättä kirkossa? Toistaiseksi popsi, popsi porkkanaa on ollut ainoa lastenlaulu joka ei avaa silmätulvaa.

+ Iso kämppä ja hoitopöytä… 

…ois kiva, vaikka mä alan kyllä jo tottua siihen et kun vihdoin kerkeän syömään niin mies läväyttää kakkavaipan mun lautasen viereen, eikä se ihme kyllä ees ällötä mua. Eihän ne (vielä) edes haise oikein millekään. Ja ruokapöytä nyt sattuu olemaan ainoa edes vähän järkevällä korkeudella oleva taso tässä taloudessa.

Suhteet Oma elämä Lapset