Miksei kukaan koskaan varoittanut näistä?

Olen kuullut puhuttavan siitä että raskauden muovaamaan kroppaan on vaikea tottua. Olen kuullut myös oudoista himoista raskausaikana, mielialanvaihteluista ja muista muutoksista. Olen lukenut raskaudesta suurinpiirtein kaiken mitä netillä vaan on tarjottavana.

Mutta miksi kukaan ei ole koskaan kertonut siitä millaiseksi mielipuoleksi itsensä tuntee kun yhtäkkiä et voi katsoakaan niihin ruokiin päin mitä olet aina himonnut ja haluat jotain mitä et ole koskaan voinut kuvitellakaan laittavasi suuhun. Normaalisti kurvaan kaupassa aina karkkihyllyn kautta, nyt sen näkeminen auheuttaa niin pahaa oloa ettei tosikaan.

Miksei kukaan ole varoittanut siitä ettei ne kaksi viivaa aiheutakaan autuaan onnellista olotilaa vaan enemmänkin pakokauhua ja paniikkia siitä miten vaarallinen maailma on. Tähänkin luulin valmistautuneeni, mutta väärässä olin.

Miksei kukaan ole puhunut pitkistä viikoista raskauden alussa? Siis kaikista niistä 12. viikosta joiden aikana tuskin edes saa tiedää onko siellä masussa ketään ellei itse varaile kallista varhaisultraa. Pompin jo ilosta kun luin että ollaan niillä viikoilla kun pieni sydän sykkii ja pumppaa verta, mutta eipä tätäkään ihmettä vielä päästä moneen viikkoon todistamaan millään! Enkä tietenkään uskalla kertoa kenellekään pienestä ihmeestä, sillä eräälle ystävälleni kerroin eikä vastaanotto ollut kovin mieluinen.

Miksi olen myös lukenut vain siitä, että raskaus yleensä pistää himot hyrräämään entistä enemmän? Mun himot ovat tipotiessään, peittoja on silti tullut jonkun verran heiluteltua mutta iso O on kyllä täysin kateissa. Tämä on ehkä ollut se isoin kolaus mun kaltaiselle nymfille. Yläpään tekis mieli tehdä vaikka mitä juttuja, mutta alapää on sanonut itsensä irti koko touhusta!

Mä joskus kauan sitten luulin että tiedän raskaudesta kaiken, kuinka väärässä huomaankaan olleeni.