Treffeillä

Minä olen elämäni aikana käynyt kymmenillä treffeillä. Olen käynyt perinteisillä treffeillä juomassa kupposen kahvia, olen käynyt elokuvissa treffeillä, olen myös tehnyt parit ensitreffit Ikeaan. Ikea-treffeissä on hauskaa se, kun siellä huomaa hyvinkin helposti minkälaisesta sisustuksesta toinen pitää ja onko ihminen sitä mallia, joka jaksaa kiertää sen yläkerran vai tahtooko hän suoraan marssia alakertaan ja mieluusti suoraan varastoon, josta on katsottu jo hyllypaikka valmiiksi, mitä nyt ikinä onkaan tultu hakemaan..

Oudoimmat treffit ovat olleet niitä kun olen keskellä yötä saanut hyvän idean lähteä jonnekin tapaamaan täysin tuntematonta ihmistä. Yössä on kuitenkin oma taikansa ja tuntuu että koko maailma pidättää hengitystään. Kaikki on jotenkin paljon kauniimpaa yöllä tai aamun sarastaessa. Samalla ne hetket tuntuvat jotenkin vähän kielletyiltä kun ne ”normaalit” 8-16 töissäkäyvät ihmiset nukkuvat siihen aikaan ja minä pieni kapinallinen valvonkin!

Lukuisista treffeistä, tapailuista, seurusteluista ja jopa yksistä kihloista riippumatta olen yhä edelleen sinkku. Sinkkuuteni suurin syy on se, etten jaksa enää leikkiä mitään teiniä, pussailla ujosti ja odottaa vuosikausia, jotta voisimme siirtyä suhteessa eteenpäin. En edes viitsi laskea kuinka monta ihan mukavaa miestä olen jättänyt sen takia etteivät he halua mitään sen vakavampaa suhdetta.

Sen jälkeenkin kun päätin että tämän vuoden projektini on se vauva olen käynyt muutamilla treffeillä. Parit treffit ovat jääneet väliin jo ihan siitä syystä, ettei mies ole halunnut lapsia ja miten pahalta onkaan tuntunut antaa myös rukkaset sellaiselle ihmiselle, joka haluaa lapsia, mutta ”ei ihan vielä”! Välillä tuntuu että minusta on tullut ihan hirviö! Tönin luotani pois miehiä, jotka kaipaavat ihan samaa kuin minä! En kyllä ole vielä heittänyt toivoa menemään, sillä olen myös käynyt muutamilla treffeillä erään ihmisen kanssa, jonka kanssa ajattelen aika samalla tavalla elämästä…